Heist - Cracking me up

Kauhasen ja Männyn seikkailut jatkuivat kolmannella, ja toistaiseksi viimeisellä episodilla. Aiemmin hieman epäonnisesta pankkikeikasta paenneet herrat L ja K olivat parhaillaan kiitämässä hurjaa vauhtia pakoon lain pitkää kättä, kun tilanne muuttui jälleen vähintäänkin hankalaksi, ja tarina alkoi ja samalla peli.



Ohittaessaan huolimattomasti rekkaa, pakoauton kuljettaja aiheutti vastaantulevan urheiluauton ja ohitetun rekan törmäyksen, jonka seurauksena rekka kaatui poikittain tielle. Pakenevat konnat tosin huokasivat helpotuksesta, sillä rekka kaatui heidän taakseen. Tosin helpotus muuttui kiroiluksi, koska kolaripaikan täpärästi välttänyt poliisipartio aloitti takaa-ajon ja pyysi tiesulkua estämään pakoautoa. Sulku pystytettiin ja pakoauto joutui keskelle seisovaa liikennettä aivan bussiterminaalin vierelle.

Havaittuaan tiesulun johtava konnakaksikko jalkautui tukenaan yksi asemies, ja kohdisti huomionsa takana tulleeseen partioautoon. Epäröimättä hetkeäkään roistot ottivat ruuhkan keskellä puikkelehtivan partioauton jyvälle. Uhan havaittuaan partioauton poliisit hyppäsivät ulos autostaan. Poliisiauton eteen kiertänyt asemies avasi tulen, ja ensimmäisen jalkautunut partiopoliisi kaatui asemiehen luoteihin. Toinen poliisi selvisi täpärästi suojaan auton taa, koska asemiehen ammukset loppuivat oikealla hetkellä. Myös herrat K ja L ottivat poliisin jyvälle, joten poliisiparka pystyi vain kyyristelemään partioautonsa takana ja ilmoitttamaan yhden kolleegan haavoittuneen.

Tällä välin pakoauton kuljettaja päätti ajaa autollaan vielä matkan eteenpäin kohti tiesulkua, mikä hieman yllätti tiesulun poliisit. Tämän seurauksena tiesulun poliisit alkoivat varovasti edeten kiertää pakoautoa, pitäen kuljettajaa tähtäimessä. Tulenavausta ei kuitenkaan voinut tehdä, sillä ruuhkaan juuttuneet autot olivat täynnä sivullisia, joiden henkeä ei voinut vaarantaa. Joten ainut taktiikka oli kiertää pakoautoa, parempaa tulialaa hakien.

Herrat K ja L havaitsivat tiesulun poliisien taktikoinnin, ja alkoivat tulittaa eteneviä poliiseja hidastaen ja vaikeuttaen näiden etenemistä. Kun samaan aikaan poliist eivät vieläkään voineet avata tulta, tilanne oli lainvartijoille vähintään turhauttava. Hetken piilosilla olon jälkeen, ensimmäiset poliisin vahvistukset alkoivat saapua, ja konnapomot katsoivat parhaimmaksi siirtyä bussiterminaalin suojiin pois kadulta. Joten konnat alkoivat liikkua taitavasti kohti bussiterminaalia estäen osittain poliisien etenemisyritykset. Mutta vain osittain, sillä vähä vahältä poliisist saivat pakoauton hyvin jyvälle. Tässä vaiheessa pakoauton kuljettaja heräsi tilanteeseen, ja päätti liittyä pomojensa pakoon, mutta hieman liian myöhään. Syntyi lyhyt tulitaistelu, jossa poliisit lopulta piirittivät pakoauton, ja eliminoivat itsepäisen kuljettajan, joka kieltäytyi antautumasta toistuvista kehotuksista huolimatta. Yrittipä tuo, jo kerran maahan ammuttu roistoparka, ampua vierelleen tulleen poliisin yllätyksellä, mutta kaatui valppaan konstaapelin luoteihin.

Poliisien huomion mennessä pakoautoon ja sen kuljettajaan, herrat K ja L onnistuivat livahtamaan bussiterminaaliin, jonne perässä pinkoi myös asemies, ilmeisesti kaverinsa kohtalon siivittämänä. Kuin tilauksesta, terminaalin laiturille ajoi linja-auto, ja konnat tajusivat tilaisuuden tulleen, uusi pakoauto oli
saapunut.

Manaten tilannetta poliisit painuivat konnapomojen perään, paikalle saapuneet SWAT -miehet tukenaan. Tosin ryntäilyyn ei ollut silti varaa, sillä bussiterminaalissa olisi nyt kolme vahvasti aseistettua konnaa, jotka selvästi osasivat käyttää aseitaan.

Konnapomot nappasivat saapuneen bussin haltuunsa, asemiehn suojatessa tointa, ja kun bussi kuski ei rohjennut vastustaa 12 kalibeerista matkakorttia, niin bussi oli konnien. Näillä hetkillä paikalle hölkkäsi myös Kauhanen, joka oli joutunut jalkautumaan bemaristaan ruuhkan takia ja juoksemaan korttelikaupalla. Saatuaan tilanneselvityksen SWAT -mieheltä, Kauhanen tajusi tulleensa paikalle auttamatta liian myöhään puuttuakseen tilanteeseen. Konnakaksikko apureineen karkasi bussilla poliisien voimatta tehdä asialle mitään. Kauhanen ilmoitti radiolla perässään juoksevalla, ja hieman hitaammalle komisario Männylle, että kävellenkin jo ehtii.

Tilanne oli ohi ja operaatio oli päättynyt, mutta tutkinta jatkuu...

Heist - Withdrawal symptoms

Heist kampanjamme jatkui seuraavalla episodilla, jonka näyttämönä oli pankkisali. Onnistuttuaan pakenemaan täpärästi ylikonstaapeli Kauhasen kynsistä, herrat K ja L tajusivat olevansa enemmän kuin liemessä Syem -nimisen järjestön kanssa. Onneksi tällaisista liemistä yleensä pääsee rahalla, joten herrat K ja L joutuivat turvautumaan aikanaan kätkemäänsä rahastoon. Tosin rahasto oli suuren pankin tallelokerossa, joten ensin rahat piti noutaa. Helposti sanottu, mutta kun herrat
olivat etsinätkuulutettuja, niin oli selvää, että käveleminen pankkiin johtaisi vain pidätykseen. Joten suurrikolliset päättivät hoitaa homman kuten parhaiten taisivat, eli väellä ja voimalla. Tuekseen he värväsivät jo vapautuskeikalla kunnostautuneet ammattirikolliset, joiden kansssa sitten mentiin tekemään tallelokeronosto.

Yhdessä aseellisen vahvistuksen kanssa herrat K ja L marssivat pankkiiin parhaaseen pankkiaikaan, ja aseita heiluttaen ottivat asiakkaat ja virkailijat, jollain tavalla panttivangeiksi. Huppupäisten konnien tähtäilllessä muita pankissa olijoita, marssiva roistopomot suoraan tallelokerolle. Konnilta oli pankkiin tunkeutumisen tohinassa jäänyt huomaamatta kaksi pankin turvamiestä, jotka perheellisinä tai muista syistä, olivat piiloutuneet roistojen rynnäkön alkaessa. Pahaksi onneksi toinen oli valinnut piilopaikakseen tallelokerohuoneen, joten toinen konnapomoista telotti vartijan kylmäverisesti lähietäisyydeltä, matkallaan kohti tallelokeroa. Tajuttuaan kaverinsa kohtalon, toinen veti pistoolinsa esiin ja päätti puuttua peliin. Roistojen yllätys ja pettymys oli suuri, kun rahat eivät olletkaan oletetussa tallelokerossa. Kiroillen roistopomo alkoi penkoa muita mahdollisia kaapistoja, jota matkaan värvätyt konnat katselivat hieman ihmetellen. 

Tänä aikana pankista oli jo annettu hiljainen hälytyts, ja konnien penkoessa kaappeja, yksi poliisinerikoisryhmä jalkautui yhdelle pankin ovista, ja toinenkin ilmoitti olevansa viiden minuutin päässä kohteesta. Pomojensa touhuja ihmetellen seurailevat huppupääkonnat havaitsivat poliisien liikkeet ulkona, ja ottivat oviaukkoja tähtäimeen. Samalla hengissä oleva vartija käveli roistojen tähtäimeen ja sai lihashaavan yhden huppupään tulituksesta. Ammunnan alettua, polisit päättivät rynnäköidä pankkiin. Tilanne oli muutunut vakavaksi. Ensimmäinen erikoispoliisiryhmä eteni nopeasti pankkisaliin, mutta sai silmilleen ikävän yllätyksen. Herrojen K ja L toimesta oviaukkoon oli ansoitettu käsikranaatti, joka räjähtäessään haavoitti yhtä poliisia, ja iski toiselta tajun pois hetkeksi. Tästä sisuuntuneet poliisit avasivat tulen roistoja vastaan, ja jostain syystä pankkitiskin takana ollut konna ei osannut varoa, ja sinipukuiset tulittivat konnapomon lattiaan. Huppupäät alkoivat kiivaasti ehdotella keikan lopettamista, mutta pakoautoa jouduttiin vielä odottelemaan.

Poliisin kakkosryhmä siirtyi pankkiin, tarkistettuaan ovenpielet mahdollisten yllätysten varalta, ja eteni

vauhdikkaasti kohti roistojen oletettua sijaintia. Ensin tullut ryhmä jatkoi tulitaistelua, ja taktista etenemistä aiheuttaen painetta roistoille, joilla ei enää ollut juurikaan muuta mahdollisuutta, kuin pysyä suojassa ja odotella pakoautoa saapuvaksi. Tässä tulitaistelussa kuolettavan vamman sai poliisin naisylikonstaapeli, joka oli ansakranaatin räjähdettyä siirtynyt turhan avoimeen kohtaan pankkisalissa.

Tappioistaan huolimatta poliisit etenivät vääjäämättä kohti roistoja, jotka menettivät ammunnassa jo toisen kaverin, jäljellä olevat huppupäät suorastaan rukoilivat pakoautun ilmaantumista. Ylikonstaapeli Kauhanen kurvasi paikalle vihreällä bemarillaan, ja huuteli radioon liittyvänsä operaatioon. tätä kuunnellessaan pankissa olevat poliisin erikoisjoukot aloittivat viimeisen vyörytyksen. Poliisien valmistautuessa rynnäkköönsä, pakoauto kurvasi paikalle ja herrat K ja vertavuotava L, sekä vielä

elossa olevat huppupää hyppäsivät sivuovelle kurvanneeseen Hummeriin. Hummerin oven paiksuduttua kiinni, avasivat kaikki mahdolliset poliisit tulen pakoautoon, johon tuli osumia. Homman koetti viimeistellä paikalle juokseva Kauhanen, joka juostessaan tyhjensi pumppuhaulikkonsa makasiinin Hummerin perään, miltei hajottaen koko ympäristötuhon pankin ovelle. Mutta ei, maastoauto kurvasi katua karkuun, pahasti savuttaen tosin, herrojen K ja L keikka oli ohi. Tosin kukaan autossa ollut ei hymyillyt, rahat jäivät saamatta, konnapomo oli seulaksi ammuttu, velkojat kohta perässä ja palkkalaiset suhtautuivat epäillen herrojen rikollisiin kykyihin. Kauhasta otti päähän, jo toisen kerran, nämä kelmit livahtivat käsistä.

Pankkipäivä oli päättynyt 

Komisario Jannisen erikoisryhmä valmiina.

Herrat K ja L asioivat pankissa.

Tämä ei ollut hyvä paikka olla...

... kun nämä kaverit avasivat tulen.

Suojassa odottamassa pakoautoa.

Janninen suojaa.

Varovaista taktista etenmistä

Poliisi valmistautuu viimeiseen rynnäkköön.

Pakoauto kurvaa ovelle.

Kauhanen juoksee paikalle Mossberg laulaen. 

Liian myöhään, konnat ovat jo liuenneet.

Herrat K ja L pakoauton luona.

Olipa hauska peli, ja erittäin toimiva skenario! Molemmilla osapuolilla oli viisi minuuttia aikaa suoritta kaikki siirrto, jonka jälkeen vuoro siirtyi toiselle. Hyvä paineen tunne ja monia "movie momentteja"! Mihin käykään suurrikollisten tie? Saako Kauhanen konnat vihdoin satimeen, vai saako pahamainen Syem herrat ensin kynsiinsä. Tarina jatkuu...