maanantai 27. heinäkuuta 2015

Tie Waterloohon - vuoden suurin peli tulossa.

Kaikkien aikojen suurin Waterloo –peli.

Pari vuotta sitten pelasimme Noppakerholla ensimmäisen kerran todella suuren Napoleonic -teemaisen miniatyyripelin. Peli oli tietenkin kuuluisista kuuluisin Waterloon taistelu. Tänä vuonna tuosta taistelusta tulee kuluneeksi kaksisataa vuotta, ja sen tiimoilta kerhokaverit kävivät Waterloon vuosipäivää juhlistavassa re-enactment tapahtumassa. Jo aikanaan olimme sopineet, että pelaisimme 200 -vuotisvuonna uusintapelin, ja se on tulossa tämän viikon lopulla. Mutta tässä kirjoitelmaani edellisen pelin valmistelun tuntemuksista. Suuri osa silloisista "fiilistelyistä" sopii tähänkin. Nyt vain peli on vielä suurempi...

Napoleonic -miniaryyriharrastus



Olen harrastanut ns. Napoleonic –aikauden figujen keräämistä nyt reilun kymmenen vuotta, Tämä ”Napoleonic” viittaa Ranskan keisari Napoleonin aikakauden sotiin 1792 – 1815, jolloin Napoleon joukkoineen oli sodassa vaihtelevasti koko muuta Eurooppaa vastaan. Aloitin touhun yhden kaverin innostamana. Olin sitä ennen harrastanut ”tyypillisiä” figupelaamista ja maalaamista yli kymmenen vuotta. Silloin listalla olivat jo vahvasti ”porttina” toimineet, 40K ja Faba sekä koko joukko historiallisia pelejä, siis historiallinen pelaaminen sinänsä oli tuttua.

Aloitin homman tilaamalla Essexiltä paketin Brittejä 15mm skaalassa ja siitä se siiten lähti. Samalla alkoi Napoleonin sotien historian, ennen kaikkea sen ajan univormujen ja varusteiden tutkimisen, saadakseni figuille univormujen värit, takinkäänteet ja muut nauhat oikean värisiksi. Minusta oli tullut, hieman huomaamatta, ”uniformologian” harrastaja. Vähitellen tämä puoli muuttuikin koko Napoleonic figu – harrastuksen tärkeäksi sisällöksi, siis maalaamisen ohella. Ja olihan siinä sarkaa, sillä Napoleonic – sotien aika lienee yksi värikkäimpien univormujen ja todellisen sotilasmuodin loistoaikaa.


Pelaamispuolella sitten tilanne oli hieman monimutkaisempi, sillä ennen kuin pääsee pelaamaan,
joutuu maalaamaan aika suuren määrän figuja, sillä tuon ajan taistelut eivät olleet mitään kahakoita, vaan massiivisten sotilaslinjojen kohtaamisia tasaisella kentällä. Tätä tosiasiaa tukevat sitten miltei kaikki sääntösysteemitkin.

Joten ennen pelaamista on maalattava, maalattava ja maalattava. Tästä syystä, pelaaminen jäi aika satunnaiseksi kokeilemiseksi aika pienillä armeijoilla, mutta onneksi oli tuo historia/univormu aspekti mukana ja kohtuullinen into säilyi, ilman pelaamisen mukanaan tuomaa motivaatiotakin.

Elävää historiaa

Napoleonin ajan pelaaminen on parhaimmillaan historiallista pelaamista, jossa vähintään pelin idea haetaan jostain historiallisesta Napoleonin sodasta, jolloin oikeat historialliset viholliset kohtaavat taistelukentällä. Usein pelataan oikeiden taistelujen uusintoja, mikä onkin juuri se ”juttu” Napoleonic pelaamisessa. Tässä maailmassa kaikkein hienointa on tietenkin jonkin oikean suuren taistelun historiallinen mallintaminen ja pelaaminen oikeilla joukoilla, ja sen huippu on tietenkin maailman kuuluisimman Waterloon taistelun pelaaminen. Näissä taisteluissa ongelma on vain se, että ne ovat suuria, mikä johtaa valtavaan tarvittavien miniatyyrien määrään. Tästä syystä moiset taistelut jäävät usein haaveeksi, pelaajien tyytyessä pienempiin peleihin.

Vähitellen harrastukseni parissa kuluneen, noin kymmenen vuoden aikana, olen onnistunut keräämään suhteellisen mittavan kokoelman maalattuja 15mm Napoleonic -figuja valmiiksi peleihin. En ole koskaan laskenut figujani tarkkaan, mutta arvioni mukaan, niitä on nyt maaleissa reilut 2000 ilman ratsuväkeä ja tykistöä, joita on niitäkin paljon. Joukkoni edustavat Ranskaa, Englantia, Itävaltaa ja Venäjää. Ihan mukava määrä, kun ottaa huomioon, että tämä on ollut pelaamisen puuttuessa, eräänlainen sivuprojekti muiden peli -figujen maalaamisen rinnalla.

Tie Waterloohon

Hieman hiipunut Napoleonic innostukseni heräsi liityttyäni Noppakerhoon noin kolme vuotta sitten. Tämä alkoi ensinnäkin siitä, että sattumalta tutustuin kahteen innokkaaseen Napoleonic – harrastajaan, Anttiin ja Jaakkoon. Näillä oli virinnyt kiinnostus Black Powder peliin. Kaverit myös suosivat 15mm miniatyyrejä, joita molemmat parhaillaan maalasivat kuumeisesti. Olin itse asiassa aika hauskassa tilanteessa, sillä olin valmis pelaamaan isojakin pelejä, maalaamatta ensimmäistäkään pikku-ukkoa. Näin kymmenen vuoden aikana uurastetut ja kerätyt Napoleonic –joukkoni pääsivät vihdoin mukaan taistelutoimintaan. Antti ja Jaakko olivat laillani historiallisia Napoleonic - pelejä suosivia pelaajia, joilla tietenkin oli ollut haaveena pelata oikea Waterloo. Yhteisten pelisessioiden aikana havaitsimme, että kolmen pelaajan figut yhdistettyinä, pienillä lisäyksillä, saisimme jo kohtuullisen hyvin Waterloon pelattua, joten tie kohti Waterloota alkoi.

Joukkojen kokoaminen ja vahvistukset

Black Powder - Napoleonic kolmikkomme aloitti Waterloon suunnittelun. Suunnittelu tarkoitti ensin tarvittavien yksiköiden selvittämistä ja niiden muuttamista tarvittavien pataljoonien ja figujen määräksi. Tunnettuna Anglofiilinä Antti hahmotteli Brittien puolen lukuisine liittolaisineen ja valmisteli OOB:n ja Jaakko hoiti saman Ranskan puolelta. Tämän jälkeen aloitimme tahoillamme kuumeisen täydennysten maalaamisen, mikä minun osalta keskittyi pääasiassa tarvittavan Ranskan kevyen ja raskaan ratsuväen maalaamiseen, mikä ei haitannut, koska niin tykkään ratsuväestä ;-). Maalasin tosin siinä hevosten välissä yhden Nassaun jalkaväkirykmentin Brittien puolelle pienenä virkistävänä välipalana.

Suuret suunnitelmat ja kutsu kenraaleille

Vahvistusten maalaamisen ohella kukin tutustui Waterloon taistelun taustaan ja karttoihin
saadaksemme maaston ja joukkojen sijoittelun menemään niin oikein kun se vain on mahdollista. Itselleni tämä oli mielenkiintoinen vaihe, koska vaikka tunsin Waterloon taistelun kulun, niin en ollut koskaan perehtynyt siihen näin tarkkaan, joukkojen kokoonpanon ja sijainnin suhteen. Tässä vaiheessa itselleni valkeni myös pelin kokonaisuus, johon olimme menossa. Kyseessä oli suuri taistelu, jossa osapuolina useita armeijakuntia ja niiden alla kymmeniä prikaateja! Tämä olisi suurin peli, johon olen koskaan osallistunut. Tajusimme myös, että kolme kenraalia ei riitä moisen operaation hoitamiseen, vaan tarvitsisimme ainakin kuusi, kolme pelaajaa molemmille puolille johtamaan joukko-osastoja. Niin aloitimme kenraalien rekrytoinnin Noppakerhon tunnetuista potentiaaleista, ja muista tuntemistamme ja asiasta kiinnostuneista. Kutsuin War Headi tiimin tutun operaattorin Hesen mukaan, koska tiesin entuudestaan hänen kiinnostuksensa aiheeseen ja Ranskan armeijaan. Hese ottikin toimen vastaan, ja hänet nimitettiin aluksi prikaatinkenraaliksi. Tosin myöhemmin taistelun kuluessa hänet ylennettiin marsalkaksi, johtamaan koko ranskan toista Armeijakuntaa. Saimme kasaan kaikkiaan kolme muuta pelaajaa, joten yhteensä meitä oli tarvittavat kuusi kaveria.

Vihdoin esikunnat oli miehitetty, joukot koossa, maastokartta hahmottunut ja taistelun kaksi päivää sovittu – olimme valmiit etenemään.

Pelitilan valmistelu ja taistelun aatto

Ennen varsinaista peliviikonloppua pidimme vielä esikuntapäälliköiden kokouksen, jossa
katselmoimme joukkoja, laskimme lopullisia vahvuuksia, pohdimme tehtäviä tuleville divisioonan kenraaleille ja ennen kaikkea hahmotimme tulevaa pelipöytää maastoineen. Jaakko oli tähän kokoukseen tehnyt suunnitelman pöydän layoutista ja pienen määrän erikoissääntöjä, joiden uskoimme helpottavan pelin etenemistä.
Suunnitelmassa oli myös mukana pelipöydän layout Waterloon taistelun kartan mukaisesti, jossa ajatuksenamme oli liittää kaksi (4x6 - jalkaista) pöytää yhteen pitkiltä sivuilta, mutta päädyimme liittämään yhteen kaikkiaan kolme pöytää. Näin ollen pelialueessamme oli leveyttä noin 300 cm ja syvyyttä 120.

Lopulta taistelun aattoiltana kokoonnuimme kerholle, sittemmin Waterloo – huoneeksi nimettyyn tilaan kasaamaan pöydät ja asettamaan maastot. Jo tämä tilaisuus kuvastaa hyvin tulossa olevanpelin mittasuhdetta, koska maaston tekeminen ja joukkojen asettaminen lähtöasemiin pelipöydälle vei kolmelta kaverilta yli kolme tuntia. Yleensä se aika menee peliin!

Joukkojen deployment

Noudatimme joukkojen delpoymentissa historiallista esikuvaa, joten asetimme armeijat, divisioonat niille kohdille, joissa ne olivat olleet oikean taistelun alkaessa. Ranskan ensimmäinen d´Erlonin johtama armeijakunta asettui linjan oikealle puolelle La Haye Sainten ja Pappelotten väliselle rintamakaistalle. Reillen johtama toinen armeijakunta puolestaan vasemmalle Hougomontin maatilan eteen. Kevyen ratsuväen divisioonat sijoittuivat armeijakuntien sivustoihin suojaamaan niitä ja raskas ratsuväki asettui reserviasemiin jalkaväen taakse, odottamaan murtokohtaa tai mahdollisuutta vastahyökkäykseen. Ranskan hyökkäyslinjan takana odotti reservissä Bonaparten eliitti, kaartin jalkaväki ja ratsuväki, aikaa ja paikkaa, missä tarvittaisiin lujuutta ja iskukykyä.
Britit vetivät ”thin red linen” Brysselin tien poikki menevälle harjanteelle, ja reservit sen taakse harjanteen suojiin. Britit pitivät hallussaan myös kahta maatilaa Hougomontia ja La Haye Saintea
sekä Papelotten linnoitettua kylää taistelukentällä.
Preussi jäi alussa reserviin saapuakseen taistelukentälle myöhemmin Ranskan oikeasta sivustasta, kuten aikanaan oikeassa taistelussakin.

Homma oli valmis, joukot alkuasemissaan ja pöydällä varovaisesti arveltuna reilut kolmetuhatta 15mm miniatyyriä, mikä näky!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti