Kuten jo mainittu, Ratzynin taistelu oli yksi koko Itävallan avauksia niin sanotussa Tonava -kampanjassa. Puolan suunnalla Itävalta hyökkäsi Varsovan herttuakuntaan, ja uhkasi Varsovaa, joten puolalaiset asettuivat puolustukseen joen varteen Ratzynskaja (myös Rawka) virran varteen ja puolusti Ratzynin ja Kamienicikin kyliä. Itävallan oli siis ylitettävä virta, ja vallattava kylät. Ensisijainen tavoite oli Ratzyn ja sen jälkeen toinen mainittu kylä. Hyökkäävällä Itävallalla oli selkeä ylivoima, ja taistelun alkuvaiheessa puolalaisten komentaja prinssi Poniatowski oli ehtinyt saada vain osan joukoista puolustukseen. Ratzynin kylässä ja sen läheisyydessä oli saksilainen prikaati ja joen toisella puolella rykmentti lansereita etuvartiona, muut joukot saapuisivat taistelun kuluessa. Kaikkiaan Poniatowskilla oli kymmenen pataljoonaa käytössään. Itävallan ylipäälliköllä arkkiherttua Ferdinand Karl Joseph Austria-Estellä, sen sijaan oli vahvat kolonnat, kaikkiaan kahdeksnatoista pataljoonaa, matkalla joenylityspaikoille, joista Kamienicki oli aluksi täysin miehittämätön.
Ratsuväki avaa pelin
Itävalllan valkoinen joukko aloitti etenemisen kohti kohteena olleita siltoja, joiden takan olisivat hyökkäyksen pääkohteet, kylät. Itävallan etujoukkoissa olevat husaarit valmistautuivat torjumaan lansereiden uhkaa, sillä aikaa kun jalkaväki tykkikuormastot vyöryivtä kohti tulvivaa Rawka -virtaa. Puolalaiset lanserit keskittivät koko rykmentin Kamienickin edustalle, ja ilmiesesti ylivoiman hämmentävät husaarit empivät hyökkäyksessään. Urheat lanserit eivät, ja toinen Itävallan husaariyksikkö tuhoutui lanser -rykmentin rynnäkössä. Poniatowski oli neutraloinut ratsuväen uhan vasemmalta sivustaltaan. Lansereiden voitto vain kääntyi nopeasti aika "Pyrrhikseksi", koska rohkea rynnäkkö vei koko rykmentin itävaltalaisprikaatin ampuma-alalle. Tehokas musketti ja tykkituli tuhosi toisen lanser -yksikön ja ajoi toisen perääntymään takaisin joen varteen.
Muuten puolustavat puolalaiset vain odottivat sydän kylmänä, kun valkoinen vyöry lähestyi virran toisella puolella. Saksilaiset siirtyivät Ratzyniin johtavan sillan sivuille hyvinn ampuma-asemiin. Saksilainen kevyen jalkaväen osasato oli jääänyt etumaastoon etenevien Itävallan kolonnien väliin, ja häiritsi tulellaan vihollista, ja onnistui sitomaan yhden prikaatin joksikin aikaa tulitaisteluun.
Itävalta valmistelee ylitystä
Itävallan kolonnat siirtyivät molempien siltojen tuntumaan ja muodosti ampumalinjoja ja ajoi tykkejä asemiin joen varteen. Saksit koettivat parhaansa mukaan häiritä toimia tulittamalla joen yli. Itävallan vielä siirtyessä joen varteen, alkoi Puolalaisia saapua taistelualueelle. Ensin puolalainen prikaati marssi Kamienickin kylän tuntumaan ja myöhemmin toinen saapui turvaamaan Ratzyniä.
Itävallan saatua joukot vahvasti siltojen tuntumaan, alkoi hurja tulitus yli joen. Lukuiset pataljoonat ja useat patterit tulittivat puolustajaa vastarannalla. Aluksi puolustavat saksit vastasivat tuleen ja myöhemmin tähän liittyivät myös vaiheittain saapuvat puolalaiset. Itävallalla oli tuliylivoima, ja vaikka molemmin puolin tappioita alkoi tulla, Itävalta sai ammunassa yliotteen. Pisimpään tulitaistelua käyneet saksit alkoivat horjua, ja menettää osumatarkkuuttaan. Samoin Kamienickin kylää puolustavt puolalaiset saivat raskaita tappioita.
Yli siltojen!
Tulitettuaan mielestään riittävän ajan Itävallan ylipäällikkö komensi ensimmäisen prikaatin
hyökkäämään yli sillan Ratzynissä. Hyökkäys oli suorastaan uhkarohkea, sillä hyökkäävät joukot rynnäköivät suoraan tykkipatteriin. Mutta hyökkäys oli onnistunut, patterin tuli ei tehonnut ja patteri tuhottiin rynnäköllä. Taistelun painopiste alki siirtyä yli joen Ratzynissä. Kamienicikin kylän tuntumassa tulitus jatkui, ja Itävalta ei yrittänyt ylitystä. Puolalaiset onnistuivat torjumaan ensimmäisen rynnäkön, ja vielä toisenkin, kärsien raskaita tappioita niin rynnäköistä kuin yli virran tulevasta tykistö ja muskettitulesta. Mutta onneksi sillan yli rynnäköineet itavaltalaisjoukot joutivat vetäytymään takaisin sillan yli ja se aiheutti pahan ruuhkan sillalle ja Itävallan puolelle jokea.
Itävallan rynnäkköyritysten jälkeen unkarilaiset prikaatit tuntuivat haluttomilta toistamaan saksalaisten aseveljiensä rynnäkköä. Taistelu pysähtyi joelle, ja illan laskeutuessa pahin uhka Varsovalle oli saatu torjuttua, mutta kovaan hintaan. Itävalta puolestaan tyytyi vetäytymään joelta, ja taistelu oli ohitse. Tässä taistelussamme kävi, kuten aikanaankin, puolalaiset saivat torjuntavoiton.
Tässä vielä taistelukenttäkuvaa...
Lanserit etuvartiossa. |
Itävalta vyöryy kohti Ratzyniä. |
Ratsuväen pelinaaus. |
Husaarit tuhoutuivat tässä kahakassa. |
Yksittäinen kevyen jalkaväen pataljoona viivyttää, mutta muuttuu pian aika yksinäiseksi. |
Puolan jalkaväki saapuu Manienickin sillalle. |
Itävalta valmistelee ylitystä. |
Toinen husaariyksikkö lansereita vastassa, kuten usein, molemmat joutuivat vetäytymään. |
Ratzynin kylä ja vihollinen joen toisella puolen. |
Kohta sieltä tullaan... |
... ja niin tultiinkin, pariin otteeseen. |
Hauska ja suhteellisen pieni taistelu, oikein sopiva viikolle, jolloin ei ole kuutta tai kahdeksaa tuntia aikaa pelille. Puolalaisia oli kymmenen pataljoonaa ja Itävaltaa reilusti enemmän, kahdeksantoista. Silti jälleen maasto, joki ylityspaikkoineen, toimi puolustajan eduksi. Black Powder toimii hyvin myös ei-niin-tasaisilla armeijoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti