Crescent & Cross - Revenge of the crescent

Kovan innostuksen myötä noussut SAGA Crescent & Cross kampanjamme kerholla on edennyt toiselle kierrokselle. Tähän asti taistelut pyhän maan kohtaloista ovat menneet ristiretkeläisten johdossa. Nyt ei jatkettu moisella linjalla, sillä otin totaalisen tappion beduiineilla ja naftata liekinheittimillä varustetulle saraseenijoukolle.

Johanniittojen Milites Christi armeijan taistelussa ei ole paljoa kerrottavaa. Alku meni odotellesssa, ja samaan aikaan aloitteen otti kierto Beduiinit, jotka tuntuivat olevan kaikkialla ärsyttävine keihäineen. Ainakaan myös todella pelottavat naftapommittjat pääsivät sopivalle etäisyydelle, ja jälki oli sen mukaista. Pieni lohtu tuli muutamasta mieltä nostavasta vastaiskusta ja onnistuneesta selvitymisestä, mutta lopulta taistelua ei kannattanut jatkaa.

Taistelu oli hävitty sen enempiä selittelemättä...

Alkutilanne.

Mustanpuhuvaa murhaajalaumaa.

Varsinainen riesa, kameliratsastajat.

Lisää muslimien laumaa.

Pyhiinvaeltajia kuormastoineen.

Turcopolit linjassa.

Johanniittojen vasen sivusta.

Naftapommittajat yllättävät.

Varsijouset talossa-

Toinen peli SAGA C&C peliä kokeiltu, ja pakko sanoa, että en ole vieläkään lopullisesti vakuuttunut tämän pelin kiinnostavuudesta. Kyseessä on hyvin "gamy" peli, jossa pelaaminen on itse asiassa kunkin armeijan battleboardin opiskelua ja pelaamista. Kyseessä on tavallaan lautapeli, joka on muunnettu minatyyripeliksi. Kyse ei ole siitä, että peli ei olisi hyvä, se varmaan on. Siinä on vain piirteitä, joita itse en hae miniatyyripelistä. Peli on edelleen nopea pelata, varsinkin jos jaksaa opetella kikkoja omasta ja vastustajan battleboardista, muuten homma menee aika lailla arpomiseksi, kuten omalla kohdallani käy.

Mikään "wargame" tämä ei ole. No, katsotaan nyt tämä kampanja...

Taidan sittenkin hankkia sen Lion Rampart säännöstön näille keski-aikaisille miniatyyreille, sillä innostus tähän periodiin ei ole yhtään hiipunut.

Crescent & Cross - Sowing the Wind

Maitré De Promontoiré pysäytti hevonsensa terävällä liikkeellä ja irvisti, kun Kerakin edustalla saatu vamma vihlaisi äkkinäistä liikettä. Hän nosti kätensä merkiksi koko mustiin munkinkaapuihin sonnustautuneelle joukolleen pysähtyä. Edessä oli keidas ja rykelmä taloja, joiden varjossa näkyi selvästi kamelien korkeita hahmoja, ja niiden selässä sotureita. Turcopolitiedustelijat olivat olleet oikeassa, Mullah Yahya oli löytynyt...

Alkuasetelma

Kerakin suuren taistelun jälkeen jatkoimme Pyhä Maa C&C kampanjaamme useilla erillisillä taisteluilla, joissa vastakkain asettuivat arkkiviholliset uskontokunnan molemmin puolin. Itse sain kohdata hienon Mutatawwia kiihkoilijoiden armeijan. Niitä vastaan asettui De Promontoirén Johanniittat tukenaan joukko Turcopolien tiedustelijat. Kohtaaminen tapahtui pienen keitaan äärelle rakennetun kylä kuppeessa, josta oli tuleva verisen rajakahakan näyttämö.
Johanniitat asettuivat taistelumuotoon, jossa vasemmalla sivustalle, keitaan suojiin, sijoitui Turcopolien ratsujoukot. Seuraavaksi niistä, vahva ritariyksikkö. Armeijan oikean sivustan otti vastuulleen jalkamiehet aseinaan vasrijouset ja keihäät.

Taistelun kulku

Taistelu alkoi Turcopolien nopealla etenemisellä keitaan takaa, ja se jäikin näiden uskollisten liittolaisten viimiseksi sotatoimeksi. Sillä, ilmeisesti kameleista hämmentyneet, hevoset seisahtuivat aloilleen, ja niiden ihmetellessä tilannetta fanaattinen vihollisen jalkaväki, tukenaan kameliratsastajat,  hyökkäsi ja löi ratsusotilaat. Keskellä ollut ritarijoukko teki nopean vastaiskun, mutta jälleen kerran ritarien hevoset pelästyivät kameleita, ja ritarit kaatuivat taistellen. Tämän jälkeen Johanniittojen komentaja otti mukaansa toisen ritarijoukon, kiertääkseen vastustajan oikean sivustan kautta näiden selustaan, ja onnistuikin siinä mainiosti. Samaan aikaa fanaattiset arabit jatkoivat rajua työntymistä eteenpäin lyöden koko Johanniittojen vasemman sivustan ja armeijan keskustakin alkoi horjua. Ilmeisesti voittonsa huumaannuttava Mullah Yahya päätti lyödä kolme urheaa Johanniitta kersanttia, mutta varomattomuuttaan hävisi taistelun heille ja tuli suistettua satulasta, vanha kettu jäi karskien kersanttien käsiin, mutta vapautui myöhemmin kersanttienkin kukistuessa. Maitré itse aloitti ritarijoukkonsa kanssa vahvan selustahyökkäyksen ja tuhosi Mutatawwia joukkoja jumalan tuulen lailla. Lopulta kentällä oli vain Johanniittojen varsijousi joukkoja, jotka napsivat raunioihin piiloutuneita arabeja. Yö laskeutui Levantin ylle, ja taistelu taukosi.

De Promontoiré pyhki verensekaista hikeä otsaltaan työntäen verisen miekkansa tuppeen, ojentautuen täyteen mittaansa satulassa. Hän oli ottanut taistelussa voiton, mutta siitä oli jälleen maksettava kallis hinta veljien hengessä. Nän käänsi hevonsensa kohti luvattua kaupunkia ja ansaittua lepoa...

Ohessa tilannekuvaa taistelun kulusta.

Mullahin joukot asettuva asemiinsa.

Johanniitat tiivistävät taistelu uodostelmaansa.

Nopeat ja vaaralliset kamelit, antoivat ankaran oppitunnin ritareille.

Mullah Yahya joukkojensa keskellä.

Kurinalainen formaaatio valmis rynnäkköön.

Turcopolit taistelevat hengestään fanaatikkoja vastaan.

Johanniittojen sivusta ja keskusta murtuvat.

Mullahin joukot raunioiden suojissa.

Johanniittojen vasijousimiehiä toimessa.

Mullah ja hänet suistaneet kersantit.

Lopputilanne ennen yön laskeutumista.

Tappavat vasamat löytävät vihdoin merkkinsä.

Hieno taistelu ja pelikokemus, vaikka en alun uskonutkaa oikein SAGAan.  Nopeatempinen ja ehdottomasti rennolla otteella pelattava peli.

Viestit muilta taistelukentiltä kantoivat hyviä uutisia, kristittyjen joukot olivat olleet voitokkaita. Vahvan huhun mukaan, itse Saladinin sisar olisi jäänyt vangiksi.

Kohti seuraavaa jaksoa...

Deus Vult - At the gates of Kerak

Joululta alkanut kuumeinen ristiretkiteeman maalaaminen ja armeijoiden rakentelu huipentui viikonloppuna ensimmäiseen teemanmukaiseen peliin, kun kokoonnuimme Noppakerholle pelaamaan ensimmäisen pelin. Koolla on viisi pelaajaa, isot muslimien ja kristittyjen armeijat. Kokeilimme myös ensikertaa uusia Deus Vult sääntöjä, koska peli kokonsa vuoksi ei oikein olisi toiminut SAGA säännöillä. Peli oli myös lähtölaukaus Noppakerholla käynnistyvälle Crusades kampanjalle, jonka esinäytös tämä taistelu oli.

Taistelu Kerakin porteilla.

Taistelun paikkana oli kristittyjen hallitseman Kerakin linnan edusta, jonne Saladin oli koonnut suuren
armaijan valloittaakseen vihdoin kristittyjen valloittamattoman linnan. Saladin kantoi kaunaa linnassa valtaa pitävälle De Chatillionille, joka oli aiemmin kaltoin kohdellut Saladinin sukulaista. Saladinin kootessa armeijaansa Kerakin edustalle ja rakentaessaan piirityskoneita, lähti Jerusalemin kuningas Baldwin matkaan suuren kristittyjen armeijan kanssa, estääkseen linnoituksen sortumisen muslimien käsiin.

Baldwin lähetti nopean etujoukon tiedustelemaan taistelukenttää pääjoukon edellä, samaan aikaan kun muslimien tiedustelujoukot myrkyttivät kaivoja ja vedenottopaikkoja heikentääkseen kristittyjen pääjoukkoa sen edetessä kohti Kerakia.

Armeijat kohtaavat

Kristittyjen etujoukon onnistui ylättäa muslimit, ja näin onnistuivat ottamaan edullliset asemat taistelukentältä jo ennen muslimien armeijan saapumista paikalle.  Tämän lisäksi joukko Johanniittoja ja Templareita oli siirtynyt nopealle sivustamarssille, koukatakseen vastustajan sivustalle taistelun aikana.

Kristittyjen taistelulinja keskitettiin kukkulalle sijoitettujen varsijoisimiesten ympärille, ja paroni d'ibellinin ritarit ottivat keskustan rintamavastuun. Kuningas Baldwin katseli myös kukkulalta paikalle saapuvaa muslimiarmeijaa, vierellään kristittyjen aarre True Cross. Oikealla sivustalle sijoittui vahva Teutooniritarien divioona. Vasemmale sivustalle sijoittui vain nopea Turcopolien ratsujoukko. Lukumääräisesti suurempi muslimien armeija vyöryi paikalle, mutta menetti hetkeksi järjestyksenä havaittuaan vastujiensa jo olevan paikalla ja hyvissä asemissa. Tästä toivottuaa Saladin kapteeneineen alkoi nopean etenemisen keskeltä kohti kukkulaa, jossa Baldwin ja True Cross olivat. Varsinjouden nulet kaatoivat eteneviä joukkoja, mutta muslimien vyöry vaikutti pysäyttämättömältä. Ei aikaakaan, kun nopeat muslimien nopeat ratsujoukot ilmeistyivät kuin tyhjästä, ja iskuvät tehokkaasti Baldwinin armeijan keskustaan. Tästä alkoi taiselukentän keskustassa koko taistelun ajan reihunut verinen yhteenotto.

Oikealla sivustalla Teutoonit seurasivat rauhallisesti tilannetta ja selvästikin odottivat tilanteen kehittymistä. Vastapäätä vellonut muslimien massaa vaivasi edelleen epäjärjestys, sillä sen eteneminen oli suhteellisen hidasta. Jonkin ajan kuluttua oikealle sivustalle ilmaantui divisoona Johanniittoja ja Temppeliherroja, jotka asettuivat veljiensä rinnalle valkopukuiseksi taisteluriviksi.

Hurja taistelu riehui jo taistelukentän keskustassa, jossa Baldwinin ja D'belinin johtamat joukot taistelivat muslimein letterää ratsuväkeä vastaan. Lopulta taisteluun liittyi vielä muslimien jalkaväkeä, ja  kristittyjen armeijan keskusta alkoi näyttää huolestuttavasti murtumisen merkkejä. Kristittyjen katastrofi oli jo lähellä, sillä taistelu tiimellyksessä kuningas Baldwin sortui vihollisen edessä, ja jäi vangiksi. Kaiken lisäksi True Cross jäi muslimien kevyen ratsuväen jalkoihin.

Oikealla sivustalla ritarikunnat aloittivat hyökkäyken ja raskailla hevosilla ratsatavat peitsin aseistetut pyhät soturit olivat miltei pysäyttämättömiä tuhoten muslimiyksiköitä tieltään yhden toisensa jälkeen. Lopulta oikella sivustalla olleet muslimit oli miltei kokonaan lyöty, ja muslimikomentaja Nikodemus jäi johanniittojen vangiksi. Hetken kuluttua vielä johanniittojen suurmestari sortui kaksitaistelussa Al-Mannahin kanssa, ja tuli vangituksi.

Lopulta päivä alkoi laskea mailleen, ja taistelun oli aika tauota. Kerak oli saatu pidettyä kristittyjen hallussa, ja muslimit olivat kärsineet raskaat tappiot taistelussa, ja vaikka muslimien armeija oli vain ripe, siitä mitä se oli ollut taistelun alussa, niin sen mielialaa nostivat vangittu Baldwin ja johanniita De Promontoiré. Lisäksi True Crossin kaatuminen taistelukentällä oli huono ennen koko palestiinan kristikunnalle.

Taistelun jälkeen johanniitta komentaja vaihdettiin Nikodemukseen, mutta Daldwinia Saladin ei suostunut vapauttamaan. Muslimit siis saattoivat poistua taistelukentältä pystypäin ja ylpeinä suorituksestaan.

Taistelun alkuasetelmä, muslimien massat vasemmalla.

Muslimit aloittavat etenemisen keskellä. Skirmish joukot taistelevat vasemmalla sivustalla.

Keskustassa riehuu hurja taistelu.

Myös oikealla armeijat taistelevat.

Lopulta taistelukenttä alkaa olla tyhjä.

Muslimien massaa matkalla kohti taistelua.

Kristitttyjen ohut linja keskellä taistelukenttää.

Teutoonit edessään Turcopoleja.

True Cross.

Etujoukko taistelee talonraunion ympärillä.

D'ibelinin ritarit liput liehuen.

Temppeliherrat ratsastavat mukaan taisteluun.

Valkea kristittyjen linja kohtaa muslimien synkän massan.

Keskellä kenttää käydään hurjaa mies miestä vasten taistelua.

Eliittijoukot etenevät kohti taistelua.

Muslimit nähtynä Kerakin porteilta.

Ristiritarit saman portin kautta nähtynä.

Loppumattomat massat vyöryvät eteenpäin.

Armeijat Kerakin edessä. 

Teutoonit taistelevat viimeiseen mieheen.

Teutoonien komentaja taistelun tiimellyksessä.

Johanniitat ja Templarit hyökkävät.

D'ibelinin ritarit viimeistelevät muslimeita.

Hieno taistelu ja massiivinen taistelu, jossa oli paljon miniatyyrejä ja iso pöytä. Mitä voisikaan olla parempaa miniatyyripelaamista. Deus Vult osoittautui mukavaksi kokemuksesksi. Peli sujui, vaikka säännöt olivat ensikertaa käytössä. Muutamia kummastuksia säännöissä oli, mutta se on toinen tarina.

Crescent & Cross kampanjamme pääsi hyvin käyntiin, ja aika dramaattisissa asetelmissa. kuningas Baldwin on vankina ja True Cross on häväisty. Sijaishallitsija De Lusignanilla ei ole helppo tehtävä saada kristikunta jälleen vakaaksi.