Tie Waterloohon - vuoden suurin peli tulossa.

Kaikkien aikojen suurin Waterloo –peli.

Pari vuotta sitten pelasimme Noppakerholla ensimmäisen kerran todella suuren Napoleonic -teemaisen miniatyyripelin. Peli oli tietenkin kuuluisista kuuluisin Waterloon taistelu. Tänä vuonna tuosta taistelusta tulee kuluneeksi kaksisataa vuotta, ja sen tiimoilta kerhokaverit kävivät Waterloon vuosipäivää juhlistavassa re-enactment tapahtumassa. Jo aikanaan olimme sopineet, että pelaisimme 200 -vuotisvuonna uusintapelin, ja se on tulossa tämän viikon lopulla. Mutta tässä kirjoitelmaani edellisen pelin valmistelun tuntemuksista. Suuri osa silloisista "fiilistelyistä" sopii tähänkin. Nyt vain peli on vielä suurempi...

Napoleonic -miniaryyriharrastus

Olen harrastanut ns. Napoleonic –aikauden figujen keräämistä nyt reilun kymmenen vuotta, Tämä ”Napoleonic” viittaa Ranskan keisari Napoleonin aikakauden sotiin 1792 – 1815, jolloin Napoleon joukkoineen oli sodassa vaihtelevasti koko muuta Eurooppaa vastaan. Aloitin touhun yhden kaverin innostamana. Olin sitä ennen harrastanut ”tyypillisiä” figupelaamista ja maalaamista yli kymmenen vuotta. Silloin listalla olivat jo vahvasti ”porttina” toimineet, 40K ja Faba sekä koko joukko historiallisia pelejä, siis historiallinen pelaaminen sinänsä oli tuttua.

Aloitin homman tilaamalla Essexiltä paketin Brittejä 15mm skaalassa ja siitä se siiten lähti. Samalla alkoi Napoleonin sotien historian, ennen kaikkea sen ajan univormujen ja varusteiden tutkimisen, saadakseni figuille univormujen värit, takinkäänteet ja muut nauhat oikean värisiksi. Minusta oli tullut, hieman huomaamatta, ”uniformologian” harrastaja. Vähitellen tämä puoli muuttuikin koko Napoleonic figu – harrastuksen tärkeäksi sisällöksi, siis maalaamisen ohella. Ja olihan siinä sarkaa, sillä Napoleonic – sotien aika lienee yksi värikkäimpien univormujen ja todellisen sotilasmuodin loistoaikaa.

Pelaamispuolella sitten tilanne oli hieman monimutkaisempi, sillä ennen kuin pääsee pelaamaan,

joutuu maalaamaan aika suuren määrän figuja, sillä tuon ajan taistelut eivät olleet mitään kahakoita, vaan massiivisten sotilaslinjojen kohtaamisia tasaisella kentällä. Tätä tosiasiaa tukevat sitten miltei kaikki sääntösysteemitkin.

Joten ennen pelaamista on maalattava, maalattava ja maalattava. Tästä syystä, pelaaminen jäi aika satunnaiseksi kokeilemiseksi aika pienillä armeijoilla, mutta onneksi oli tuo historia/univormu aspekti mukana ja kohtuullinen into säilyi, ilman pelaamisen mukanaan tuomaa motivaatiotakin.

Elävää historiaa

Napoleonin ajan pelaaminen on parhaimmillaan historiallista pelaamista, jossa vähintään pelin idea haetaan jostain historiallisesta Napoleonin sodasta, jolloin oikeat historialliset viholliset kohtaavat taistelukentällä. Usein pelataan oikeiden taistelujen uusintoja, mikä onkin juuri se ”juttu” Napoleonic pelaamisessa. Tässä maailmassa kaikkein hienointa on tietenkin jonkin oikean suuren taistelun historiallinen mallintaminen ja pelaaminen oikeilla joukoilla, ja sen huippu on tietenkin maailman kuuluisimman Waterloon taistelun pelaaminen. Näissä taisteluissa ongelma on vain se, että ne ovat suuria, mikä johtaa valtavaan tarvittavien miniatyyrien määrään. Tästä syystä moiset taistelut jäävät usein haaveeksi, pelaajien tyytyessä pienempiin peleihin.

Vähitellen harrastukseni parissa kuluneen, noin kymmenen vuoden aikana, olen onnistunut keräämään suhteellisen mittavan kokoelman maalattuja 15mm Napoleonic -figuja valmiiksi peleihin. En ole koskaan laskenut figujani tarkkaan, mutta arvioni mukaan, niitä on nyt maaleissa reilut 2000 ilman ratsuväkeä ja tykistöä, joita on niitäkin paljon. Joukkoni edustavat Ranskaa, Englantia, Itävaltaa ja Venäjää. Ihan mukava määrä, kun ottaa huomioon, että tämä on ollut pelaamisen puuttuessa, eräänlainen sivuprojekti muiden peli -figujen maalaamisen rinnalla.

Tie Waterloohon

Hieman hiipunut Napoleonic innostukseni heräsi liityttyäni Noppakerhoon noin kolme vuotta sitten. Tämä alkoi ensinnäkin siitä, että sattumalta tutustuin kahteen innokkaaseen Napoleonic – harrastajaan, Anttiin ja Jaakkoon. Näillä oli virinnyt kiinnostus Black Powder peliin. Kaverit myös suosivat 15mm miniatyyrejä, joita molemmat parhaillaan maalasivat kuumeisesti. Olin itse asiassa aika hauskassa tilanteessa, sillä olin valmis pelaamaan isojakin pelejä, maalaamatta ensimmäistäkään pikku-ukkoa. Näin kymmenen vuoden aikana uurastetut ja kerätyt Napoleonic –joukkoni pääsivät vihdoin mukaan taistelutoimintaan. Antti ja Jaakko olivat laillani historiallisia Napoleonic - pelejä suosivia pelaajia, joilla tietenkin oli ollut haaveena pelata oikea Waterloo. Yhteisten pelisessioiden aikana havaitsimme, että kolmen pelaajan figut yhdistettyinä, pienillä lisäyksillä, saisimme jo kohtuullisen hyvin Waterloon pelattua, joten tie kohti Waterloota alkoi.

Joukkojen kokoaminen ja vahvistukset

Black Powder - Napoleonic kolmikkomme aloitti Waterloon suunnittelun. Suunnittelu tarkoitti ensin tarvittavien yksiköiden selvittämistä ja niiden muuttamista tarvittavien pataljoonien ja figujen määräksi. Tunnettuna Anglofiilinä Antti hahmotteli Brittien puolen lukuisine liittolaisineen ja valmisteli OOB:n ja Jaakko hoiti saman Ranskan puolelta. Tämän jälkeen aloitimme tahoillamme kuumeisen täydennysten maalaamisen, mikä minun osalta keskittyi pääasiassa tarvittavan Ranskan kevyen ja raskaan ratsuväen maalaamiseen, mikä ei haitannut, koska niin tykkään ratsuväestä ;-). Maalasin tosin siinä hevosten välissä yhden Nassaun jalkaväkirykmentin Brittien puolelle pienenä virkistävänä välipalana.

Suuret suunnitelmat ja kutsu kenraaleille

Vahvistusten maalaamisen ohella kukin tutustui Waterloon taistelun taustaan ja karttoihin

saadaksemme maaston ja joukkojen sijoittelun menemään niin oikein kun se vain on mahdollista. Itselleni tämä oli mielenkiintoinen vaihe, koska vaikka tunsin Waterloon taistelun kulun, niin en ollut koskaan perehtynyt siihen näin tarkkaan, joukkojen kokoonpanon ja sijainnin suhteen. Tässä vaiheessa itselleni valkeni myös pelin kokonaisuus, johon olimme menossa. Kyseessä oli suuri taistelu, jossa osapuolina useita armeijakuntia ja niiden alla kymmeniä prikaateja! Tämä olisi suurin peli, johon olen koskaan osallistunut. Tajusimme myös, että kolme kenraalia ei riitä moisen operaation hoitamiseen, vaan tarvitsisimme ainakin kuusi, kolme pelaajaa molemmille puolille johtamaan joukko-osastoja. Niin aloitimme kenraalien rekrytoinnin Noppakerhon tunnetuista potentiaaleista, ja muista tuntemistamme ja asiasta kiinnostuneista. Kutsuin War Headi tiimin tutun operaattorin Hesen mukaan, koska tiesin entuudestaan hänen kiinnostuksensa aiheeseen ja Ranskan armeijaan. Hese ottikin toimen vastaan, ja hänet nimitettiin aluksi prikaatinkenraaliksi. Tosin myöhemmin taistelun kuluessa hänet ylennettiin marsalkaksi, johtamaan koko ranskan toista Armeijakuntaa. Saimme kasaan kaikkiaan kolme muuta pelaajaa, joten yhteensä meitä oli tarvittavat kuusi kaveria.

Vihdoin esikunnat oli miehitetty, joukot koossa, maastokartta hahmottunut ja taistelun kaksi päivää sovittu – olimme valmiit etenemään.

Pelitilan valmistelu ja taistelun aatto

Ennen varsinaista peliviikonloppua pidimme vielä esikuntapäälliköiden kokouksen, jossa

katselmoimme joukkoja, laskimme lopullisia vahvuuksia, pohdimme tehtäviä tuleville divisioonan kenraaleille ja ennen kaikkea hahmotimme tulevaa pelipöytää maastoineen. Jaakko oli tähän kokoukseen tehnyt suunnitelman pöydän layoutista ja pienen määrän erikoissääntöjä, joiden uskoimme helpottavan pelin etenemistä.

Suunnitelmassa oli myös mukana pelipöydän layout Waterloon taistelun kartan mukaisesti, jossa ajatuksenamme oli liittää kaksi (4x6 - jalkaista) pöytää yhteen pitkiltä sivuilta, mutta päädyimme liittämään yhteen kaikkiaan kolme pöytää. Näin ollen pelialueessamme oli leveyttä noin 300 cm ja syvyyttä 120.

Lopulta taistelun aattoiltana kokoonnuimme kerholle, sittemmin Waterloo – huoneeksi nimettyyn tilaan kasaamaan pöydät ja asettamaan maastot. Jo tämä tilaisuus kuvastaa hyvin tulossa olevanpelin mittasuhdetta, koska maaston tekeminen ja joukkojen asettaminen lähtöasemiin pelipöydälle vei kolmelta kaverilta yli kolme tuntia. Yleensä se aika menee peliin!

Joukkojen deployment

Noudatimme joukkojen delpoymentissa historiallista esikuvaa, joten asetimme armeijat, divisioonat niille kohdille, joissa ne olivat olleet oikean taistelun alkaessa. Ranskan ensimmäinen d´Erlonin johtama armeijakunta asettui linjan oikealle puolelle La Haye Sainten ja Pappelotten väliselle rintamakaistalle. Reillen johtama toinen armeijakunta puolestaan vasemmalle Hougomontin maatilan eteen. Kevyen ratsuväen divisioonat sijoittuivat armeijakuntien sivustoihin suojaamaan niitä ja raskas ratsuväki asettui reserviasemiin jalkaväen taakse, odottamaan murtokohtaa tai mahdollisuutta vastahyökkäykseen. Ranskan hyökkäyslinjan takana odotti reservissä Bonaparten eliitti, kaartin jalkaväki ja ratsuväki, aikaa ja paikkaa, missä tarvittaisiin lujuutta ja iskukykyä.

Britit vetivät ”thin red linen” Brysselin tien poikki menevälle harjanteelle, ja reservit sen taakse harjanteen suojiin. Britit pitivät hallussaan myös kahta maatilaa Hougomontia ja La Haye Saintea

sekä Papelotten linnoitettua kylää taistelukentällä.

Preussi jäi alussa reserviin saapuakseen taistelukentälle myöhemmin Ranskan oikeasta sivustasta, kuten aikanaan oikeassa taistelussakin.

Homma oli valmis, joukot alkuasemissaan ja pöydällä varovaisesti arveltuna reilut kolmetuhatta 15mm miniatyyriä, mikä näky!

Crescent & Cross - Revenge of the crescent

Kovan innostuksen myötä noussut SAGA Crescent & Cross kampanjamme kerholla on edennyt toiselle kierrokselle. Tähän asti taistelut pyhän maan kohtaloista ovat menneet ristiretkeläisten johdossa. Nyt ei jatkettu moisella linjalla, sillä otin totaalisen tappion beduiineilla ja naftata liekinheittimillä varustetulle saraseenijoukolle.

Johanniittojen Milites Christi armeijan taistelussa ei ole paljoa kerrottavaa. Alku meni odotellesssa, ja samaan aikaan aloitteen otti kierto Beduiinit, jotka tuntuivat olevan kaikkialla ärsyttävine keihäineen. Ainakaan myös todella pelottavat naftapommittjat pääsivät sopivalle etäisyydelle, ja jälki oli sen mukaista. Pieni lohtu tuli muutamasta mieltä nostavasta vastaiskusta ja onnistuneesta selvitymisestä, mutta lopulta taistelua ei kannattanut jatkaa.

Taistelu oli hävitty sen enempiä selittelemättä...

Alkutilanne.

Mustanpuhuvaa murhaajalaumaa.

Varsinainen riesa, kameliratsastajat.

Lisää muslimien laumaa.

Pyhiinvaeltajia kuormastoineen.

Turcopolit linjassa.

Johanniittojen vasen sivusta.

Naftapommittajat yllättävät.

Varsijouset talossa-

Toinen peli SAGA C&C peliä kokeiltu, ja pakko sanoa, että en ole vieläkään lopullisesti vakuuttunut tämän pelin kiinnostavuudesta. Kyseessä on hyvin "gamy" peli, jossa pelaaminen on itse asiassa kunkin armeijan battleboardin opiskelua ja pelaamista. Kyseessä on tavallaan lautapeli, joka on muunnettu minatyyripeliksi. Kyse ei ole siitä, että peli ei olisi hyvä, se varmaan on. Siinä on vain piirteitä, joita itse en hae miniatyyripelistä. Peli on edelleen nopea pelata, varsinkin jos jaksaa opetella kikkoja omasta ja vastustajan battleboardista, muuten homma menee aika lailla arpomiseksi, kuten omalla kohdallani käy.

Mikään "wargame" tämä ei ole. No, katsotaan nyt tämä kampanja...

Taidan sittenkin hankkia sen Lion Rampart säännöstön näille keski-aikaisille miniatyyreille, sillä innostus tähän periodiin ei ole yhtään hiipunut.

Crescent & Cross - Sowing the Wind

Maitré De Promontoiré pysäytti hevonsensa terävällä liikkeellä ja irvisti, kun Kerakin edustalla saatu vamma vihlaisi äkkinäistä liikettä. Hän nosti kätensä merkiksi koko mustiin munkinkaapuihin sonnustautuneelle joukolleen pysähtyä. Edessä oli keidas ja rykelmä taloja, joiden varjossa näkyi selvästi kamelien korkeita hahmoja, ja niiden selässä sotureita. Turcopolitiedustelijat olivat olleet oikeassa, Mullah Yahya oli löytynyt...

Alkuasetelma

Kerakin suuren taistelun jälkeen jatkoimme Pyhä Maa C&C kampanjaamme useilla erillisillä taisteluilla, joissa vastakkain asettuivat arkkiviholliset uskontokunnan molemmin puolin. Itse sain kohdata hienon Mutatawwia kiihkoilijoiden armeijan. Niitä vastaan asettui De Promontoirén Johanniittat tukenaan joukko Turcopolien tiedustelijat. Kohtaaminen tapahtui pienen keitaan äärelle rakennetun kylä kuppeessa, josta oli tuleva verisen rajakahakan näyttämö.
Johanniitat asettuivat taistelumuotoon, jossa vasemmalla sivustalle, keitaan suojiin, sijoitui Turcopolien ratsujoukot. Seuraavaksi niistä, vahva ritariyksikkö. Armeijan oikean sivustan otti vastuulleen jalkamiehet aseinaan vasrijouset ja keihäät.

Taistelun kulku

Taistelu alkoi Turcopolien nopealla etenemisellä keitaan takaa, ja se jäikin näiden uskollisten liittolaisten viimiseksi sotatoimeksi. Sillä, ilmeisesti kameleista hämmentyneet, hevoset seisahtuivat aloilleen, ja niiden ihmetellessä tilannetta fanaattinen vihollisen jalkaväki, tukenaan kameliratsastajat,  hyökkäsi ja löi ratsusotilaat. Keskellä ollut ritarijoukko teki nopean vastaiskun, mutta jälleen kerran ritarien hevoset pelästyivät kameleita, ja ritarit kaatuivat taistellen. Tämän jälkeen Johanniittojen komentaja otti mukaansa toisen ritarijoukon, kiertääkseen vastustajan oikean sivustan kautta näiden selustaan, ja onnistuikin siinä mainiosti. Samaan aikaa fanaattiset arabit jatkoivat rajua työntymistä eteenpäin lyöden koko Johanniittojen vasemman sivustan ja armeijan keskustakin alkoi horjua. Ilmeisesti voittonsa huumaannuttava Mullah Yahya päätti lyödä kolme urheaa Johanniitta kersanttia, mutta varomattomuuttaan hävisi taistelun heille ja tuli suistettua satulasta, vanha kettu jäi karskien kersanttien käsiin, mutta vapautui myöhemmin kersanttienkin kukistuessa. Maitré itse aloitti ritarijoukkonsa kanssa vahvan selustahyökkäyksen ja tuhosi Mutatawwia joukkoja jumalan tuulen lailla. Lopulta kentällä oli vain Johanniittojen varsijousi joukkoja, jotka napsivat raunioihin piiloutuneita arabeja. Yö laskeutui Levantin ylle, ja taistelu taukosi.

De Promontoiré pyhki verensekaista hikeä otsaltaan työntäen verisen miekkansa tuppeen, ojentautuen täyteen mittaansa satulassa. Hän oli ottanut taistelussa voiton, mutta siitä oli jälleen maksettava kallis hinta veljien hengessä. Nän käänsi hevonsensa kohti luvattua kaupunkia ja ansaittua lepoa...

Ohessa tilannekuvaa taistelun kulusta.

Mullahin joukot asettuva asemiinsa.

Johanniitat tiivistävät taistelu uodostelmaansa.

Nopeat ja vaaralliset kamelit, antoivat ankaran oppitunnin ritareille.

Mullah Yahya joukkojensa keskellä.

Kurinalainen formaaatio valmis rynnäkköön.

Turcopolit taistelevat hengestään fanaatikkoja vastaan.

Johanniittojen sivusta ja keskusta murtuvat.

Mullahin joukot raunioiden suojissa.

Johanniittojen vasijousimiehiä toimessa.

Mullah ja hänet suistaneet kersantit.

Lopputilanne ennen yön laskeutumista.

Tappavat vasamat löytävät vihdoin merkkinsä.

Hieno taistelu ja pelikokemus, vaikka en alun uskonutkaa oikein SAGAan.  Nopeatempinen ja ehdottomasti rennolla otteella pelattava peli.

Viestit muilta taistelukentiltä kantoivat hyviä uutisia, kristittyjen joukot olivat olleet voitokkaita. Vahvan huhun mukaan, itse Saladinin sisar olisi jäänyt vangiksi.

Kohti seuraavaa jaksoa...

Deus Vult - At the gates of Kerak

Joululta alkanut kuumeinen ristiretkiteeman maalaaminen ja armeijoiden rakentelu huipentui viikonloppuna ensimmäiseen teemanmukaiseen peliin, kun kokoonnuimme Noppakerholle pelaamaan ensimmäisen pelin. Koolla on viisi pelaajaa, isot muslimien ja kristittyjen armeijat. Kokeilimme myös ensikertaa uusia Deus Vult sääntöjä, koska peli kokonsa vuoksi ei oikein olisi toiminut SAGA säännöillä. Peli oli myös lähtölaukaus Noppakerholla käynnistyvälle Crusades kampanjalle, jonka esinäytös tämä taistelu oli.

Taistelu Kerakin porteilla.

Taistelun paikkana oli kristittyjen hallitseman Kerakin linnan edusta, jonne Saladin oli koonnut suuren
armaijan valloittaakseen vihdoin kristittyjen valloittamattoman linnan. Saladin kantoi kaunaa linnassa valtaa pitävälle De Chatillionille, joka oli aiemmin kaltoin kohdellut Saladinin sukulaista. Saladinin kootessa armeijaansa Kerakin edustalle ja rakentaessaan piirityskoneita, lähti Jerusalemin kuningas Baldwin matkaan suuren kristittyjen armeijan kanssa, estääkseen linnoituksen sortumisen muslimien käsiin.

Baldwin lähetti nopean etujoukon tiedustelemaan taistelukenttää pääjoukon edellä, samaan aikaan kun muslimien tiedustelujoukot myrkyttivät kaivoja ja vedenottopaikkoja heikentääkseen kristittyjen pääjoukkoa sen edetessä kohti Kerakia.

Armeijat kohtaavat

Kristittyjen etujoukon onnistui ylättäa muslimit, ja näin onnistuivat ottamaan edullliset asemat taistelukentältä jo ennen muslimien armeijan saapumista paikalle.  Tämän lisäksi joukko Johanniittoja ja Templareita oli siirtynyt nopealle sivustamarssille, koukatakseen vastustajan sivustalle taistelun aikana.

Kristittyjen taistelulinja keskitettiin kukkulalle sijoitettujen varsijoisimiesten ympärille, ja paroni d'ibellinin ritarit ottivat keskustan rintamavastuun. Kuningas Baldwin katseli myös kukkulalta paikalle saapuvaa muslimiarmeijaa, vierellään kristittyjen aarre True Cross. Oikealla sivustalle sijoittui vahva Teutooniritarien divioona. Vasemmale sivustalle sijoittui vain nopea Turcopolien ratsujoukko. Lukumääräisesti suurempi muslimien armeija vyöryi paikalle, mutta menetti hetkeksi järjestyksenä havaittuaan vastujiensa jo olevan paikalla ja hyvissä asemissa. Tästä toivottuaa Saladin kapteeneineen alkoi nopean etenemisen keskeltä kohti kukkulaa, jossa Baldwin ja True Cross olivat. Varsinjouden nulet kaatoivat eteneviä joukkoja, mutta muslimien vyöry vaikutti pysäyttämättömältä. Ei aikaakaan, kun nopeat muslimien nopeat ratsujoukot ilmeistyivät kuin tyhjästä, ja iskuvät tehokkaasti Baldwinin armeijan keskustaan. Tästä alkoi taiselukentän keskustassa koko taistelun ajan reihunut verinen yhteenotto.

Oikealla sivustalla Teutoonit seurasivat rauhallisesti tilannetta ja selvästikin odottivat tilanteen kehittymistä. Vastapäätä vellonut muslimien massaa vaivasi edelleen epäjärjestys, sillä sen eteneminen oli suhteellisen hidasta. Jonkin ajan kuluttua oikealle sivustalle ilmaantui divisoona Johanniittoja ja Temppeliherroja, jotka asettuivat veljiensä rinnalle valkopukuiseksi taisteluriviksi.

Hurja taistelu riehui jo taistelukentän keskustassa, jossa Baldwinin ja D'belinin johtamat joukot taistelivat muslimein letterää ratsuväkeä vastaan. Lopulta taisteluun liittyi vielä muslimien jalkaväkeä, ja  kristittyjen armeijan keskusta alkoi näyttää huolestuttavasti murtumisen merkkejä. Kristittyjen katastrofi oli jo lähellä, sillä taistelu tiimellyksessä kuningas Baldwin sortui vihollisen edessä, ja jäi vangiksi. Kaiken lisäksi True Cross jäi muslimien kevyen ratsuväen jalkoihin.

Oikealla sivustalla ritarikunnat aloittivat hyökkäyken ja raskailla hevosilla ratsatavat peitsin aseistetut pyhät soturit olivat miltei pysäyttämättömiä tuhoten muslimiyksiköitä tieltään yhden toisensa jälkeen. Lopulta oikella sivustalla olleet muslimit oli miltei kokonaan lyöty, ja muslimikomentaja Nikodemus jäi johanniittojen vangiksi. Hetken kuluttua vielä johanniittojen suurmestari sortui kaksitaistelussa Al-Mannahin kanssa, ja tuli vangituksi.

Lopulta päivä alkoi laskea mailleen, ja taistelun oli aika tauota. Kerak oli saatu pidettyä kristittyjen hallussa, ja muslimit olivat kärsineet raskaat tappiot taistelussa, ja vaikka muslimien armeija oli vain ripe, siitä mitä se oli ollut taistelun alussa, niin sen mielialaa nostivat vangittu Baldwin ja johanniita De Promontoiré. Lisäksi True Crossin kaatuminen taistelukentällä oli huono ennen koko palestiinan kristikunnalle.

Taistelun jälkeen johanniitta komentaja vaihdettiin Nikodemukseen, mutta Daldwinia Saladin ei suostunut vapauttamaan. Muslimit siis saattoivat poistua taistelukentältä pystypäin ja ylpeinä suorituksestaan.

Taistelun alkuasetelmä, muslimien massat vasemmalla.

Muslimit aloittavat etenemisen keskellä. Skirmish joukot taistelevat vasemmalla sivustalla.

Keskustassa riehuu hurja taistelu.

Myös oikealla armeijat taistelevat.

Lopulta taistelukenttä alkaa olla tyhjä.

Muslimien massaa matkalla kohti taistelua.

Kristitttyjen ohut linja keskellä taistelukenttää.

Teutoonit edessään Turcopoleja.

True Cross.

Etujoukko taistelee talonraunion ympärillä.

D'ibelinin ritarit liput liehuen.

Temppeliherrat ratsastavat mukaan taisteluun.

Valkea kristittyjen linja kohtaa muslimien synkän massan.

Keskellä kenttää käydään hurjaa mies miestä vasten taistelua.

Eliittijoukot etenevät kohti taistelua.

Muslimit nähtynä Kerakin porteilta.

Ristiritarit saman portin kautta nähtynä.

Loppumattomat massat vyöryvät eteenpäin.

Armeijat Kerakin edessä. 

Teutoonit taistelevat viimeiseen mieheen.

Teutoonien komentaja taistelun tiimellyksessä.

Johanniitat ja Templarit hyökkävät.

D'ibelinin ritarit viimeistelevät muslimeita.

Hieno taistelu ja massiivinen taistelu, jossa oli paljon miniatyyrejä ja iso pöytä. Mitä voisikaan olla parempaa miniatyyripelaamista. Deus Vult osoittautui mukavaksi kokemuksesksi. Peli sujui, vaikka säännöt olivat ensikertaa käytössä. Muutamia kummastuksia säännöissä oli, mutta se on toinen tarina.

Crescent & Cross kampanjamme pääsi hyvin käyntiin, ja aika dramaattisissa asetelmissa. kuningas Baldwin on vankina ja True Cross on häväisty. Sijaishallitsija De Lusignanilla ei ole helppo tehtävä saada kristikunta jälleen vakaaksi.