tiistai 7. lokakuuta 2014

Eurooppalaisia taloja 28mm peleihin.


Viikonloppuna Noppakerholla oli pitkään toivottu Kapalevytalonrakennuksen perusteet -kurssin pilottitoteutus. Tavoitteena oli valmistaa geneerisiä eurooppalaisia taloja 28mm peleihin. Talon oli määrä olla niin geneerisiä, että ne sopisivat melkein kaikkiin peleihin mustaruutiajasta viiskymmenluvulle, ja miksei nykyaikaankin. Aikakautta voi aina säätää sillä, mitä pikkurekvisiittaa talojen pihoille sirottelee, ja minkälaisia ajoneuvoja pihoilla seisoo.

Rakennusmateriaaleina olivat Kapalevy 8mm ja 5mm vahvuuksilla. Pinnoitukseen käytimme kaakelin saumalaastia, joka oikein PVA -liimaan sekoitettuna on oiva ja monipuolinen pinnoitusaine. Katot rakentelimme ns. "scratchista" eli erilaisista pahvimateriaaleista. Lisäksi tarvittin viivottimia, lyijykyniä, askarteluveitsiä ja kahvia. Näin varustautuneina kävimme töihin, ja homma eteni seuraavalla tavalla.

Suunnittelu kannattaa aina

Templaattien piirtäminen ja leikkaus.
Olen rakennellut näitä taloja jo jonkin aikaa, ja yksi asia mitä kannattaa tehdä on päättää kerroskorkeus koko taloprojektiin, varsinkin jos tehdään useita taloja. Silloin koko setti näyttää mukavan yhdenmukaiselta, kun talot ovat rinnakkain pöydällä. Kun tämä on ratkaistu, niin seuraava vaihe on seinätemplaattien piirtäminen. Tempaatit auttavat silloin, kun valmistaa taloja sarjatuotantona, sillä silloin jokaista seinää ei tarvitse mittailla erikseen, vaan piirtäminen ja leikkaaminen etenee ripeästi. Lisäksi harja nousee molemmissa seinissä samalle korkeudelle. Omiin taloihinmme teimme yksi- ja kaksikerroksisia templaatteja, ja kerroskorkeus oli ykiskerroksisissa 50mm ja kaksikerroksisissa 85mm.

Seinien leikkaus
Seinäelementtien leikkaus

Leikkausviivojen piirtämisen jälkeen, seuraa luonnollisesti leikkaus. Leikkaamiseen kannattaa käyttää
joko askarteluveistä tai pientä mattoveistä. Olennaista on sen terävyys, sillä tylsä veitsi repii kapalevyn papaeripinnoiteta rumasti, joten käytä terävää terää. Huomaa myös, että terä tylsyy nopeasti tässä materiaalissa. Leikkaaminen on aika helppoa, kunhan maltat olla tarkka ja rauhallinen. Myöhemmin liimausvaiheessa osaat arvostaa suoraa leikkaussaumaa, ja onhan se muutenkin siistimpi. Muuten tämä vaihe on aika simppeli, joten siitä ei oikien osaa sen enempää ohjeistaa, kunhan vain menet viivaa pitkin.

Katto päälle

Kattotiilinauhojan leikkaus.
Katon runko tehtiin ohuemmasta Kapalevystä (5mm), ja sitä varten pitä tietenkin mitat katon lappeen leveys ja pituus, jotta saatiin katon "pohja". Sitten katon runko päällystettiin pakkauskartongista (sitä saa mm. muropaketeista) leikatuilla nauhoilla, joiden toinen reuna oli leikattu kattotiilen malliin. Sitten vain nauhat liimatiin osin päällekkäin (limittäin), niin että tiilet jäivät näkyviin edellisen reunan alta. Nyt kannattaa katsoa kuvat, niin selitys avautuu paremmin.

Seinien liimaus ja kattotiilien ladonta.
Pintaa seinään

Seinäpinnoitustahna.
Kun viimein seinät olivat pystyssä ja katto päällä, oli aika aloittaa seinien pintakäsittely saumalaastilla. Saumalaasti on siis jauhetta, joka sekoitetaan tässä käytössä PVA -liimaan ja sopivan pieneen määrään vettä. Sekoitus aloitetaan pursottamalla kunnon tujaus PVA -liimaa kupin pohjalle ja sen päälle pari ruokalusikallista saumalaastia. Sen jälkeen lisätään varovasti vettä, puoli lusikallista kerrallaan. Tavoiteena on saada aikaan sopivan jäykkä laasti, joka levittyy jäykkäharjaksisella siveltimellä, mutta ei ole juoksevaa, vaan jää kevyesti paakuille, myös sileään pintaan. Tämä on varmaan eniten harjoittelua vaativa vaihe, ja oikeanlaisen jäykkyyden oppii lopulta yrityksen ja erehdyksen kautta. Kannattaa myös muistaa, että jos ensi kerros jää jotenkin vajaaksi, niin sen voi aina pinnoittaa samalla tavaralla uudelleen. Siis sekoitettu "mönjä" sitten levitetään sopivan jäykällä ja isolla
siveltimellä seinään. Hekten kuluttua pinnoitetta voi vielä "töpötellä"siveltimen kärjellä, jos haluaa karheamman pinnan.

Seinä päällystettynä ja vielä märkä.
Erinomainen artikkeli laastin käytöstä löytyy Mikan Blogista.

Loppulausahdus

Lopulta talo on pystyssä, katto päällä ja seinät pinnoitettu, alkaa pieni odottelu. Saumalaastin kuivuttua, talon voi hyvinkin maalata ihan normaalilla akryylimaalilla (miniatyyrimaali) tai vai säistää, mikäli pintaan on jo saatu laastilla oikea väri. Lopulta taloja voi "tuunata" monella tavalla, lisäämällä temaattisia ovia, ikkunoita ja joitain muita yksityiskohtia, ihan oman halun tai pelien vaatimusten mukaan.

Saman talon raunioversio.
Näillä ohjeistuksilla tuotimme kuuden tunnin rakentelun aikana kaikkiaan viisi taloa ja raunion. Kaiken lisäksi yhdessä rakentelu oli mukavan sosiaalista puuhaa, oikein sopivaa kerhon talkoisiin. Ja kaikkihan tarvitsevan aina vain lisää maastoa.

Kiitos kaikille rakennusmestareille!

Sama pinnoitettuna.





maanantai 15. syyskuuta 2014

Tonava kampanja 1809 loppuhuipennus - Wagram

Viime vuoden marraskuussa alkanut Tonava -kampanjamme sai arvoisensa päätöksen kun pienen viiveen jälkeen pelasimme Wagramin taistelun. Viisi kenraalia kokoontui Noppakerholla lauantaiaamuna ja kahvinkeiton sekä lyhyen briiffin jälkeen alkoivat noin kahdeksan tuntia kestäneen taistelun.

Pelin valmistelu alkoi pari viikkoa ennen varsinaista tapahtumaa, ja teimme työnjaon siten että toinen pelinjohtajista rakenteli OOB:n ja toinen tuotti pelaajapaketin karttoineen sekä skenariosääntöineen. Olimme hieman rajanneet taistelukenttää, ja pelimme keskittyi oikein taistelun keskikohtaan, jossa fokuksen muodosti Wagramin ja Aderklaan kylät. Rajauksemme johtui ennen muuta siitä, että ihan kaikkai divisioonia emme saaneet aikaan olemassa olevilla figuilla. Nyt mukana oli kaikkiaan satakunta pataljoonaa tai unittia. Alkuasetelmamme oli tutulla tavalla suoraan alkuperäisen taistelun, samoin taistelujärjestys, edellä mainituilla rajauksin. Emme halunneet rajoittaa kenraalien päätööksentekoa tässä kovinkaan paljon, sillä nythän kyseeessä oli tuhoamissota, jossa varsinkin Ranska pyrki voittamaan vihollisen tuhoamalla sen armeijan. Ainut rajoitus oli Ranskan porrastettu saapuinen taistelualueelle.

Avausliikkeet

Taistelun alkutilanteeessa Itävalta oli jo asemissa Russbach virran takana olevalla harjanteella ja
Wagramin sekä Aderklaan kylien takana. Ranskalla oli avoin reitti edetä yli tasangon kohti Itävallan joukkoja. Tilanne oli aikaankin näin, sillä Arkkiherttua Kaarle oli siirtänyt puolustuksen tasangon taakse hieman kauemmas Tonavasta ja Espenin sek esslingin kylistä. Ranska aloitti tuomalla kaksi armeijakuntaa Tonavan rannalta kohti Itävaltaa. Toinen Ranskan kärki otti suunnan kohti Aderklaata ja toinen eteni kohti Russbach virtaa. Ranska pääsi rauhassa etenemään, sillä tässä vaiheessa Itävalta oli vielä liian kaukana avatkseen tulta edes raskaimmalla tykistöllä. Tutuun tapaan Ranskan eteneminen oli vakaata ja nopeaa, kun luotettavat veteraanit marssivat kohti vihollista.

Itävalta vastasi Ranskan liikkeeseen siirtämällä osan joukoista harjanteelta, ja jopa yli Russbachin. Ilmeisesti pyrkinen eteen työnnetyillä joukoilla saamaan syvyyttä puolustukseen. Aderklaan suunnalla vahva Itävallan kyrassieeri ja krentaöörijoukko aloitti siirtymisen Ranskan vasemmalle sivustalle. Varsinkin voimakkaan raskaan ratsuväen etenminen huolestutti Ranskan ylintä johtoa, sillä oma ratsuväkireservi oli vielä matkalla taistelukentälle. Metsien suojissa olleet etujoukkoina olevat Itävallan jääkärit avasivat tulen eteneviin ranskalaisiin kolonniin. Tämä ei vaikuttanut merkittävästi, mutta sai muutaman prikaatinkomentajan huomion puoleensa.

Kohti harjannetta

Kevyen jalkaväen häirintätuli ei varsinaisesti hidastanut Ranskan etenemistä, vaan tämä jatkoi oikealla
sivustalla vääjäämätöntä vyöryään kohti Russbachia ja harjannetta. Itävalta siirsi harjanteella tykistöään parempiin ampuma-asemiin ja toi hieman lisää joukkoja virran vastarannalle.

Itävallan raskaan ratsuväen uhka muuttui kaiken aikaa konkreettisemmaksi, kun se alkoi saavuttaa hyökkäysetäisyyden. Ranskan vasemman sivustan komentaja katseli hyvin odottavasti selustaansa toivoen näkevänsä oman raskaan ratsureservin saapuvan. Valitettavasti tätä piti vielä hetki odottaa, sillä vaikka saapuminen oli ollut näyttävä, eteneminen hidastui komentoketjun sekaannusten vuoksi melkoisesti. Huono uutinen Ranskalle, sillä pian Itävallan kyrassieerien hyökkäys olisi ilmeinen.

Hyökkäys molemmilla sivustoilla

Taistelu oli tähän asti ollut siirtymistä hyökkäysasemiin, ja kun ne vihdoin saavutetiin, niin
hyökkäyskset alkoivat vasemmalla ja oikella. Vasemmalla alkoi odotettu Itävallan raskaan ratsuväen rynnäkkö kohti jalkaväkeä Aderklaan sivustalla. Jalkaväki alkoi muodostaa hätäisiä neliöitä, kun kyrassieerit rynnistivtä päälle, ja jotkut epäonniset pataljoonat eivät siinä onnistuneet, vaan ne ratsastettiin yli. Vasemmalla Ranskan eteneminen pysähtyi, kun jalkaväki asettui neliöihin ja aloitti pitkän puolustustaistelun Itävallan ratsuväkeä vastaan.

Ranskan oikealla sivustalla oli puolestaan Ranskan vuoro olla aktiivinen, ja nopeassa tahdissa se
saavutti Ruusbachin rannan, ja sille saapuneet joukot aloittivat ankaran tulituksen harjaneella oleviin itävaltalaisiin. Samalla hyökkäävät Ranskan pataljoonat valmistuivat ylittämään virran.

Ranskan raskas ratsuväki vastaa

Itävallan raskaan ratsuväen käydessä taistelua ranskan neilöitä vastaan, siirtyi Ranskan oma raskan ratsuväki asemiin, ja lopulta hyökkäsi. Kyrassieerit kohtasivat toisensa kovassa taistelussa, joka jatkui aina taistelun päättymiseen. Molemmat puolet saivat tappioita ankarissa hyökkäyksissä ja vastahyökkäyksissä, mutta vähitellen Ranska pystyi painamaan urheasti taistelleita Itävallan raskaita taakse. Tämä johtui Ranskan suuremmasta raskaan ratsuväen reservistä, josta pystyttiin heittämään aina tuore rykmentti eteen, kun taas Itävallan kyrassieerit eivöt enää saaneet raskaita vahvistuksia.

Krenatöörit eteen

Raskaan ratsuväen taistellessa Aderklaan vasemmalla sivulla, aloitti toinen Itävalla elittijoukko vastaiskun Aderklaan ja Wagramin väliseltä alueelta kohti selvästi heikompaa Ranskan jalkaväkeä. Tätä jalkaväkeä oli jo aiemmin kuluttanut kyrassieerien hyökkäykset, ja nyt uhka tulisi hurjilta krenatööreiltä. Kun tieto krenatöörien manöveeristä tuli ranskan ylipäällikön tietoon, lähetti hän itsensä kaartin kohtaamaan vertaisensa. Näin kaartin tykistö määrättiin pikamarssille kohti aukkoa, johon krenatöörit suuntasivat ja sitä suojaamaan kevyt ratsuväki. Jalkaväki etenesi hieman hitaammin samalle alueelle.

Yli virran

Samaan aikaan, kun Ranskan raskas ratsuväki teki vastaiskujaan vasemmalla sivustalla, alkoi Ranskan hyökkäys yli Russbachin useassa kohdassa. Äärimmäisenä oikealla ongelman ylitykselle oli se, että Itävalta oli saanut vahvoja tykistöpattereita muodostteua harjanteelle, josta oli mainio ampuma-ala virralle. Näin ylitystä valmisteleva Ransak oli kaiken aikaa ankaran tykistö ja muskettitulen alla, mikä hidasti hyökkäystä. Joki kuitenkin ylitettiin monissa kohdin, mutta puolustajan tuli ajoi hyökkääjät usein takaisin. Oikean sivustan taistelu velloi näin jonkin aikaa, kun Ranska iski yli virran ja vetäytyi takaisin ankaran tulen ajamana. Vaikka Itävalta oniistuikin torjumaan monta hyökkäystä, niin se itsekin alkoi heikentyä, ja Itävallan rivit harvenivat harjanteella, kun samaan aikaan uudet Ranskan pataljoonat valmistuivat ylittämään virran.

Eliitti kohtaa

Ikään kuin eräänlaisena loppunäytöksenä Itävallan krenatöörit iskivät voimakkaasti Ranskan
jalkaväkeen, joka perääntyi usein vahvojen krenatöörien hyökkäystä. Hetken edettyään Ranskan kaarti puolestaan iski takaisin, ja syntyi hieman epäselvä hyökkäysten sarja, jossa molempien puolten eliittiyksiköt hyökkäilivat toistensa kimpuun, milloin edestä milloin sivustasta. Kaaoksen keskellä molemmat osapuolet saivat tasapuolisesti tappioita, ja käytännössä taistelu jäi pyörimään paikalleen ahtaaseen kahden kylän väliseen kaistaleeseen.

Päivän päätös

Taistelupäivä kääntyi iltaan, ja taistelu hiljeni vähitellen. Vasemmalla sivustalla viimeiset Itävallan raskaan ratsuväen yksiköt vetäytyivät taistelusta.
Krenatöörien ja kaartilaisetn taistelusta ei tullut selkeää tulosta, vaan miehiä syövä lihamylly jatkoi jauhamistaan. Oikealla sivustalla Ranska sai useita jalansijoja harjanteesta puristaen sen puolustajia pihtiliikkeellä mottiin. Arkkiherttua katsoi parhaimmaksi julistaa vetäytymisen, ja taistelu oli ohi.








Ranskan etujoukkona ollut kevyt ratsuväki etenee.
Itävalta siirtää joukkojaa yli virran kohtaamaan vastustajansa.
Ensimmäinen ratsuväkikahakka, kun tiedusteluyksikät kohtaavat.
Ranska ylittää Russbachin, ensimmäistä mutta ei viimeistä kertaa-
Ranskan joukot neliöissä.
Ranskan raskaan vastaisku.
Kaartin kevyt ratsuväki liittyy taisteluun.
Hieno lopetus hyvälle kampanjalle, ja itse asiassa esikuvansa kaltainen, ainakin tappioiden määrässä.
Taistelu eteni hyvin tasaisesti aivan viimeisille kierroksille, kunnes Ranskan ylivoima alkoi näkyä lopputuloksessa.

Kävimme tässä kampanjassa kymmenkunta taistelua, joista osa oli usean pelaajan pelejä säänöinä Black Powder ja itse tehdyt historialliset skenariot.

Kampanjan järjestäjän puolesta, kiitos kaikille osallistuneille kenraaleille!

maanantai 11. elokuuta 2014

Tonava kampanja - Ratzyn 1809

Tänään Tonava -kampanjamme sai taas uuden sivun taistelukirjaan, kun ottelimme eräänlaisena välinäytöksenä Ratzynin taistelun Huhtikuulta 1809. Olemme itse asiassa käyneet tähän asti taistelut kronologisessa järjestyksessä, mutta nyt kun jäljellä on enää mittava Wagram, niin teimme pienen ajallisen leikkauksen, ja palasimme takaisin kampanjan alkuvaiheeseen. Tarkoitus oli myös pitää pelivire yllä ja harjoitella aina niin vaikeaa joenylitystaistelua. Tähän taisteluun jouduimme valitettavasti aika lailla ns. "proxyttamaan" joukkoja, koska varsinaisia puolalaisia oli vain muutama pataljoona, ja baijerilaiset saivat tänään näytellä sakseja.

Kuten jo mainittu, Ratzynin taistelu oli yksi koko Itävallan avauksia niin sanotussa Tonava -kampanjassa. Puolan suunnalla Itävalta hyökkäsi Varsovan herttuakuntaan, ja uhkasi Varsovaa, joten puolalaiset asettuivat puolustukseen joen varteen Ratzynskaja (myös Rawka) virran varteen ja puolusti Ratzynin ja Kamienicikin kyliä. Itävallan oli siis ylitettävä virta, ja vallattava kylät. Ensisijainen tavoite oli Ratzyn ja sen jälkeen toinen mainittu kylä. Hyökkäävällä Itävallalla oli selkeä ylivoima, ja taistelun alkuvaiheessa puolalaisten komentaja prinssi Poniatowski oli ehtinyt saada vain osan joukoista puolustukseen. Ratzynin kylässä ja sen läheisyydessä oli saksilainen prikaati ja joen toisella puolella rykmentti lansereita etuvartiona, muut joukot saapuisivat taistelun kuluessa. Kaikkiaan Poniatowskilla oli kymmenen pataljoonaa käytössään. Itävallan ylipäälliköllä arkkiherttua Ferdinand Karl Joseph Austria-Estellä, sen sijaan oli vahvat kolonnat, kaikkiaan kahdeksnatoista pataljoonaa, matkalla joenylityspaikoille, joista Kamienicki oli aluksi täysin miehittämätön.

Ratsuväki avaa pelin

Itävalllan valkoinen joukko aloitti etenemisen kohti kohteena olleita siltoja, joiden takan olisivat hyökkäyksen pääkohteet, kylät. Itävallan etujoukkoissa olevat husaarit valmistautuivat torjumaan lansereiden uhkaa, sillä aikaa kun jalkaväki tykkikuormastot vyöryivtä kohti tulvivaa Rawka -virtaa. Puolalaiset lanserit keskittivät koko rykmentin Kamienickin edustalle, ja ilmiesesti ylivoiman hämmentävät husaarit empivät hyökkäyksessään. Urheat lanserit eivät, ja toinen Itävallan husaariyksikkö tuhoutui lanser -rykmentin rynnäkössä. Poniatowski oli neutraloinut ratsuväen uhan vasemmalta sivustaltaan. Lansereiden voitto vain kääntyi nopeasti aika "Pyrrhikseksi", koska rohkea rynnäkkö vei koko rykmentin itävaltalaisprikaatin ampuma-alalle. Tehokas musketti ja tykkituli tuhosi toisen lanser -yksikön ja ajoi toisen perääntymään takaisin joen varteen.

Muuten puolustavat puolalaiset vain odottivat sydän kylmänä, kun valkoinen vyöry lähestyi virran toisella puolella. Saksilaiset siirtyivät Ratzyniin johtavan sillan sivuille hyvinn ampuma-asemiin. Saksilainen kevyen jalkaväen osasato oli jääänyt etumaastoon etenevien Itävallan kolonnien väliin, ja häiritsi tulellaan vihollista, ja onnistui sitomaan yhden prikaatin joksikin aikaa tulitaisteluun.

Itävalta valmistelee ylitystä

Itävallan kolonnat siirtyivät molempien siltojen tuntumaan ja muodosti ampumalinjoja ja ajoi tykkejä asemiin joen varteen. Saksit koettivat parhaansa mukaan häiritä toimia tulittamalla joen yli. Itävallan vielä siirtyessä joen varteen, alkoi Puolalaisia saapua taistelualueelle. Ensin puolalainen prikaati marssi Kamienickin kylän tuntumaan ja myöhemmin toinen saapui turvaamaan Ratzyniä.

Itävallan saatua joukot vahvasti siltojen tuntumaan, alkoi hurja tulitus  yli joen. Lukuiset pataljoonat ja useat patterit tulittivat puolustajaa vastarannalla. Aluksi puolustavat saksit vastasivat tuleen ja myöhemmin tähän liittyivät myös vaiheittain saapuvat puolalaiset. Itävallalla oli tuliylivoima, ja vaikka molemmin puolin tappioita alkoi tulla, Itävalta sai ammunassa yliotteen. Pisimpään tulitaistelua käyneet saksit alkoivat horjua, ja menettää osumatarkkuuttaan. Samoin Kamienickin kylää puolustavt puolalaiset saivat raskaita tappioita.

Yli siltojen!

Tulitettuaan mielestään riittävän ajan Itävallan ylipäällikkö komensi ensimmäisen prikaatin
hyökkäämään yli sillan Ratzynissä. Hyökkäys oli suorastaan uhkarohkea, sillä hyökkäävät joukot rynnäköivät suoraan tykkipatteriin. Mutta hyökkäys oli onnistunut, patterin tuli ei tehonnut ja patteri tuhottiin rynnäköllä. Taistelun painopiste alki siirtyä yli joen Ratzynissä. Kamienicikin kylän tuntumassa tulitus jatkui, ja Itävalta ei yrittänyt ylitystä. Puolalaiset onnistuivat torjumaan ensimmäisen rynnäkön, ja vielä toisenkin, kärsien raskaita tappioita niin rynnäköistä kuin yli virran tulevasta tykistö ja muskettitulesta. Mutta onneksi sillan yli rynnäköineet itavaltalaisjoukot joutivat vetäytymään takaisin sillan yli ja se aiheutti pahan ruuhkan sillalle ja Itävallan puolelle jokea.

Itävallan rynnäkköyritysten jälkeen unkarilaiset prikaatit tuntuivat haluttomilta toistamaan saksalaisten aseveljiensä rynnäkköä. Taistelu pysähtyi joelle, ja illan laskeutuessa pahin uhka Varsovalle oli saatu torjuttua, mutta kovaan hintaan. Itävalta puolestaan tyytyi vetäytymään joelta, ja taistelu oli ohitse. Tässä taistelussamme kävi, kuten aikanaankin, puolalaiset saivat torjuntavoiton.

Tässä vielä taistelukenttäkuvaa...
Lanserit etuvartiossa.
Itävalta vyöryy kohti Ratzyniä.
Ratsuväen pelinaaus.
Husaarit tuhoutuivat tässä kahakassa.
Yksittäinen kevyen jalkaväen pataljoona viivyttää, mutta muuttuu pian aika yksinäiseksi.
Puolan jalkaväki saapuu Manienickin sillalle.
Itävalta valmistelee ylitystä.
Toinen husaariyksikkö lansereita vastassa, kuten usein, molemmat  joutuivat vetäytymään.
Ratzynin kylä ja vihollinen joen toisella puolen.
Kohta sieltä tullaan...
... ja niin tultiinkin, pariin otteeseen.

Hauska ja suhteellisen pieni taistelu, oikein sopiva viikolle, jolloin ei ole kuutta tai kahdeksaa tuntia aikaa pelille. Puolalaisia oli kymmenen pataljoonaa ja Itävaltaa reilusti enemmän, kahdeksantoista. Silti jälleen maasto, joki ylityspaikkoineen, toimi puolustajan eduksi. Black Powder toimii hyvin myös ei-niin-tasaisilla armeijoilla.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Heist - Cracking me up

Kauhasen ja Männyn seikkailut jatkuivat kolmannella, ja toistaiseksi viimeisellä episodilla. Aiemmin hieman epäonnisesta pankkikeikasta paenneet herrat L ja K olivat parhaillaan kiitämässä hurjaa vauhtia pakoon lain pitkää kättä, kun tilanne muuttui jälleen vähintäänkin hankalaksi, ja tarina alkoi ja samalla peli.



Ohittaessaan huolimattomasti rekkaa, pakoauton kuljettaja aiheutti vastaantulevan urheiluauton ja ohitetun rekan törmäyksen, jonka seurauksena rekka kaatui poikittain tielle. Pakenevat konnat tosin huokasivat helpotuksesta, sillä rekka kaatui heidän taakseen. Tosin helpotus muuttui kiroiluksi, koska kolaripaikan täpärästi välttänyt poliisipartio aloitti takaa-ajon ja pyysi tiesulkua estämään pakoautoa. Sulku pystytettiin ja pakoauto joutui keskelle seisovaa liikennettä aivan bussiterminaalin vierelle.

Havaittuaan tiesulun johtava konnakaksikko jalkautui tukenaan yksi asemies, ja kohdisti huomionsa takana tulleeseen partioautoon. Epäröimättä hetkeäkään roistot ottivat ruuhkan keskellä puikkelehtivan partioauton jyvälle. Uhan havaittuaan partioauton poliisit hyppäsivät ulos autostaan. Poliisiauton eteen kiertänyt asemies avasi tulen, ja ensimmäisen jalkautunut partiopoliisi kaatui asemiehen luoteihin. Toinen poliisi selvisi täpärästi suojaan auton taa, koska asemiehen ammukset loppuivat oikealla hetkellä. Myös herrat K ja L ottivat poliisin jyvälle, joten poliisiparka pystyi vain kyyristelemään partioautonsa takana ja ilmoitttamaan yhden kolleegan haavoittuneen.

Tällä välin pakoauton kuljettaja päätti ajaa autollaan vielä matkan eteenpäin kohti tiesulkua, mikä hieman yllätti tiesulun poliisit. Tämän seurauksena tiesulun poliisit alkoivat varovasti edeten kiertää pakoautoa, pitäen kuljettajaa tähtäimessä. Tulenavausta ei kuitenkaan voinut tehdä, sillä ruuhkaan juuttuneet autot olivat täynnä sivullisia, joiden henkeä ei voinut vaarantaa. Joten ainut taktiikka oli kiertää pakoautoa, parempaa tulialaa hakien.

Herrat K ja L havaitsivat tiesulun poliisien taktikoinnin, ja alkoivat tulittaa eteneviä poliiseja hidastaen ja vaikeuttaen näiden etenemistä. Kun samaan aikaan poliist eivät vieläkään voineet avata tulta, tilanne oli lainvartijoille vähintään turhauttava. Hetken piilosilla olon jälkeen, ensimmäiset poliisin vahvistukset alkoivat saapua, ja konnapomot katsoivat parhaimmaksi siirtyä bussiterminaalin suojiin pois kadulta. Joten konnat alkoivat liikkua taitavasti kohti bussiterminaalia estäen osittain poliisien etenemisyritykset. Mutta vain osittain, sillä vähä vahältä poliisist saivat pakoauton hyvin jyvälle. Tässä vaiheessa pakoauton kuljettaja heräsi tilanteeseen, ja päätti liittyä pomojensa pakoon, mutta hieman liian myöhään. Syntyi lyhyt tulitaistelu, jossa poliisit lopulta piirittivät pakoauton, ja eliminoivat itsepäisen kuljettajan, joka kieltäytyi antautumasta toistuvista kehotuksista huolimatta. Yrittipä tuo, jo kerran maahan ammuttu roistoparka, ampua vierelleen tulleen poliisin yllätyksellä, mutta kaatui valppaan konstaapelin luoteihin.

Poliisien huomion mennessä pakoautoon ja sen kuljettajaan, herrat K ja L onnistuivat livahtamaan bussiterminaaliin, jonne perässä pinkoi myös asemies, ilmeisesti kaverinsa kohtalon siivittämänä. Kuin tilauksesta, terminaalin laiturille ajoi linja-auto, ja konnat tajusivat tilaisuuden tulleen, uusi pakoauto oli
saapunut.

Manaten tilannetta poliisit painuivat konnapomojen perään, paikalle saapuneet SWAT -miehet tukenaan. Tosin ryntäilyyn ei ollut silti varaa, sillä bussiterminaalissa olisi nyt kolme vahvasti aseistettua konnaa, jotka selvästi osasivat käyttää aseitaan.


Konnapomot nappasivat saapuneen bussin haltuunsa, asemiehn suojatessa tointa, ja kun bussi kuski ei rohjennut vastustaa 12 kalibeerista matkakorttia, niin bussi oli konnien. Näillä hetkillä paikalle hölkkäsi myös Kauhanen, joka oli joutunut jalkautumaan bemaristaan ruuhkan takia ja juoksemaan korttelikaupalla. Saatuaan tilanneselvityksen SWAT -mieheltä, Kauhanen tajusi tulleensa paikalle auttamatta liian myöhään puuttuakseen tilanteeseen. Konnakaksikko apureineen karkasi bussilla poliisien voimatta tehdä asialle mitään. Kauhanen ilmoitti radiolla perässään juoksevalla, ja hieman hitaammalle komisario Männylle, että kävellenkin jo ehtii.

Tilanne oli ohi ja operaatio oli päättynyt, mutta tutkinta jatkuu...

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Heist - Withdrawal symptoms

Heist kampanjamme jatkui seuraavalla episodilla, jonka näyttämönä oli pankkisali. Onnistuttuaan pakenemaan täpärästi ylikonstaapeli Kauhasen kynsistä, herrat K ja L tajusivat olevansa enemmän kuin liemessä Syem -nimisen järjestön kanssa. Onneksi tällaisista liemistä yleensä pääsee rahalla, joten herrat K ja L joutuivat turvautumaan aikanaan kätkemäänsä rahastoon. Tosin rahasto oli suuren pankin tallelokerossa, joten ensin rahat piti noutaa. Helposti sanottu, mutta kun herrat
olivat etsinätkuulutettuja, niin oli selvää, että käveleminen pankkiin johtaisi vain pidätykseen. Joten suurrikolliset päättivät hoitaa homman kuten parhaiten taisivat, eli väellä ja voimalla. Tuekseen he värväsivät jo vapautuskeikalla kunnostautuneet ammattirikolliset, joiden kansssa sitten mentiin tekemään tallelokeronosto.


Yhdessä aseellisen vahvistuksen kanssa herrat K ja L marssivat pankkiiin parhaaseen pankkiaikaan, ja aseita heiluttaen ottivat asiakkaat ja virkailijat, jollain tavalla panttivangeiksi. Huppupäisten konnien tähtäilllessä muita pankissa olijoita, marssiva roistopomot suoraan tallelokerolle. Konnilta oli pankkiin tunkeutumisen tohinassa jäänyt huomaamatta kaksi pankin turvamiestä, jotka perheellisinä tai muista syistä, olivat piiloutuneet roistojen rynnäkön alkaessa. Pahaksi onneksi toinen oli valinnut piilopaikakseen tallelokerohuoneen, joten toinen konnapomoista telotti vartijan kylmäverisesti lähietäisyydeltä, matkallaan kohti tallelokeroa. Tajuttuaan kaverinsa kohtalon, toinen veti pistoolinsa esiin ja päätti puuttua peliin. Roistojen yllätys ja pettymys oli suuri, kun rahat eivät olletkaan oletetussa tallelokerossa. Kiroillen roistopomo alkoi penkoa muita mahdollisia kaapistoja, jota matkaan värvätyt konnat katselivat hieman ihmetellen. 

Tänä aikana pankista oli jo annettu hiljainen hälytyts, ja konnien penkoessa kaappeja, yksi poliisinerikoisryhmä jalkautui yhdelle pankin ovista, ja toinenkin ilmoitti olevansa viiden minuutin päässä kohteesta. Pomojensa touhuja ihmetellen seurailevat huppupääkonnat havaitsivat poliisien liikkeet ulkona, ja ottivat oviaukkoja tähtäimeen. Samalla hengissä oleva vartija käveli roistojen tähtäimeen ja sai lihashaavan yhden huppupään tulituksesta. Ammunnan alettua, polisit päättivät rynnäköidä pankkiin. Tilanne oli muutunut vakavaksi. Ensimmäinen erikoispoliisiryhmä eteni nopeasti pankkisaliin, mutta sai silmilleen ikävän yllätyksen. Herrojen K ja L toimesta oviaukkoon oli ansoitettu käsikranaatti, joka räjähtäessään haavoitti yhtä poliisia, ja iski toiselta tajun pois hetkeksi. Tästä sisuuntuneet poliisit avasivat tulen roistoja vastaan, ja jostain syystä pankkitiskin takana ollut konna ei osannut varoa, ja sinipukuiset tulittivat konnapomon lattiaan. Huppupäät alkoivat kiivaasti ehdotella keikan lopettamista, mutta pakoautoa jouduttiin vielä odottelemaan.


Poliisin kakkosryhmä siirtyi pankkiin, tarkistettuaan ovenpielet mahdollisten yllätysten varalta, ja eteni
vauhdikkaasti kohti roistojen oletettua sijaintia. Ensin tullut ryhmä jatkoi tulitaistelua, ja taktista etenemistä aiheuttaen painetta roistoille, joilla ei enää ollut juurikaan muuta mahdollisuutta, kuin pysyä suojassa ja odotella pakoautoa saapuvaksi. Tässä tulitaistelussa kuolettavan vamman sai poliisin naisylikonstaapeli, joka oli ansakranaatin räjähdettyä siirtynyt turhan avoimeen kohtaan pankkisalissa.

Tappioistaan huolimatta poliisit etenivät vääjäämättä kohti roistoja, jotka menettivät ammunnassa jo toisen kaverin, jäljellä olevat huppupäät suorastaan rukoilivat pakoautun ilmaantumista. Ylikonstaapeli Kauhanen kurvasi paikalle vihreällä bemarillaan, ja huuteli radioon liittyvänsä operaatioon. tätä kuunnellessaan pankissa olevat poliisin erikoisjoukot aloittivat viimeisen vyörytyksen. Poliisien valmistautuessa rynnäkköönsä, pakoauto kurvasi paikalle ja herrat K ja vertavuotava L, sekä vielä

elossa olevat huppupää hyppäsivät sivuovelle kurvanneeseen Hummeriin. Hummerin oven paiksuduttua kiinni, avasivat kaikki mahdolliset poliisit tulen pakoautoon, johon tuli osumia. Homman koetti viimeistellä paikalle juokseva Kauhanen, joka juostessaan tyhjensi pumppuhaulikkonsa makasiinin Hummerin perään, miltei hajottaen koko ympäristötuhon pankin ovelle. Mutta ei, maastoauto kurvasi katua karkuun, pahasti savuttaen tosin, herrojen K ja L keikka oli ohi. Tosin kukaan autossa ollut ei hymyillyt, rahat jäivät saamatta, konnapomo oli seulaksi ammuttu, velkojat kohta perässä ja palkkalaiset suhtautuivat epäillen herrojen rikollisiin kykyihin. Kauhasta otti päähän, jo toisen kerran, nämä kelmit livahtivat käsistä.


Pankkipäivä oli päättynyt 
Komisario Jannisen erikoisryhmä valmiina.
Herrat K ja L asioivat pankissa.
Tämä ei ollut hyvä paikka olla...
... kun nämä kaverit avasivat tulen.
Suojassa odottamassa pakoautoa.
Janninen suojaa.
Varovaista taktista etenmistä
Poliisi valmistautuu viimeiseen rynnäkköön.
Pakoauto kurvaa ovelle.
Kauhanen juoksee paikalle Mossberg laulaen. 
Liian myöhään, konnat ovat jo liuenneet.
Herrat K ja L pakoauton luona.
Olipa hauska peli, ja erittäin toimiva skenario! Molemmilla osapuolilla oli viisi minuuttia aikaa suoritta kaikki siirrto, jonka jälkeen vuoro siirtyi toiselle. Hyvä paineen tunne ja monia "movie momentteja"! Mihin käykään suurrikollisten tie? Saako Kauhanen konnat vihdoin satimeen, vai saako pahamainen Syem herrat ensin kynsiinsä. Tarina jatkuu...